Kurkistus vuoteen 2016

Monen blogin innoittamana päätin myös kurkistaa viime vuoteen. Mitä tuli tehtyä, opittua tai jäi erityisesti mieleen. Blogi on elänyt todellista hiljaiseloa, mutta tänään ilmassa oli pilkahdus kevättä. Ajatukset singahtivat jo tulevaan tulppaanimereen…

Mitä unelmia toteutin vuonna 2016?

Vuoden 2016 toteutunut unelma oli keittiöremontti. Vaikka se ei suoranaisesti liity puutarhaan näin nopsasti ajateltuna, perustelen. Uudistuneen keittiön myötä sain yhden ikkunan itäpuolelle päin pihaa. Keittiön erkkeriin hankittu korkea pöytä ja tuolit @nikari varmistavat sen, että puutarha suorastaan tulvii sisälle kaikkina vuoden aikoina. Tulevan kevään sipulikukatkin piti valita  sillä perusteella, millaiset näkymät aamukahvilla on… Odotan jo keittiön ikkunan edustalla kasvavien kirsikka- ja omenapuiden kukintaa. Toteutunut unelma, joka tuo puutarhan uudella tavalla esiin.tiedosto_000-31

 

Mitä opin vuonna 2016?

Opin hidastamaan tahtia. Opin myös ilahduttamaan itseäni tuoreilla kukilla, voi mikä ehtymätön lähde oma pihapiiri onkaan.

Mistä murehdin?

Vuosi 2016 oli sävyltään mollivoittoinen. Kovan talven jälkeensä jättämät tuhot perennapenkeissä ja koristepensaissa kutistuivat olemattomiksi toukokuussa parhaaseen kevään kukoistuksen aikaan. Jouduin luopumaan rakkaasta pääpuutarhuristani. Kun yli 12 vuotta on tonkinut samoja multakasoja, menetys tuntui musertavalta.

Heti perään iskenyt keuhkokuume (liekö psykosomaattista), vei innon kasvimaasta ja perunan istutuskin tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. Satokausi oli poikkeuksellisen laiha.

Vuonna 2016 nautin erityisesti?

Alkukesän upeasti kukkivat hedelmäpuut ylittivät kaikki odotukset. Kukinta kesti pitkään, ja omena- ja kirsikkapuut olivat tulvillaan kukkia. Heinäkuussa piha täyttyi perhosista, ja myös sammakot ja konnat olivat vakituisia seuralaisia. Pieni punarinta tuntui melkein kesyyntyvän kesän aikana, seuraili mukana pihatöissä myöhäiseen syksyyn asti.

Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Puutarhaan liittyen minulla on kaksi kestohaavetta; cottage garden tyylinen kasvihuone ja vesiaihio. Jälkimmäinen taitaa olla helpompi toteuttaa. Talven mittaan olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota paitsi ikivihreisiin, myös eri sävyisiin pensaisiin ja puihin. Monet pensaat, kuten kanukat, tuovat väriä myös harmaaseen vuoden aikaan. Eri sävyisten lehtien yhdistelmät ovat kiehtovia, ja vuonna 2017 aion erityisesti kiinnittää huomiota lehtipuiden eri sävyihin ja niiden yhdistelmiin.

Tänään ilmassa oli ripaus kevättä, puutarhakirjojen pino yöpöydällä kasvaa:)

 

 

 

Tallenna

Talventörröttäjät

Keväällä ja kesällä kiertelen pihamaata kameran kanssa. Kuvia tulee otettua enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Useimmat kuvista jäävät tietokoneen syövereihin, osa tallentuu myös tänne blogiin. Talven tullen ote lipsuu, ja kameran muistikortille kertyy kuvia varsin rauhalliseen tahtiin.

Ari-Pekka Huhdan ”Talventörröttäjät” kirja sai taas kuvausinnon heräämään. Huhdan kirja on oikeataan talviasuisten heinien ja ruohojen tunnistamiseen tarkoitettu teos, jonka avulla pitäisi pystyä tunnistamaan harmaita ja kuivuneita varsia, mykeröitä ja huiskiloita. Mielenkiintoista sekin, mutta päätin tarkentaa kameran linssin tutumpiin puutarhan kasveihin.

talvi1

Hortensiaa ei lasketa talventörröttäjiin, mutta suosikkejani ympäri vuoden.

Määritelmän mukaan talventörröttäjiksi kutsutaan niitä ruohovartisia kasveja, joiden kuolleet osat säilyvät pystyssä pitkälle talveen, jopa seuraavaan kasvukauteen saakka. Kasvitieteellisillä termeillä määriteteltynä talventörröttäjät ovat talvisiementäjiä, joiden siemenistä ainakin osa varisee vasta talvella. Talventörröttäjien onkin säilyttävä pitkälle kevättalveen sillä hankikanto on parhain leviämistie. Lumettomista talvista ei ole juuri iloa talventörröttäjille.

talvi

Suomessa talvisiementäjiä on noin kaksisataa lajia. Huhta esittelee 72 yksityiskohtaista lajikuvausta, useimmat kirjassa esiteltävät lajit löytyvät tienvarsilta ja lähiluonnosta. Mikä parasta, kasvista on talvikuvan lisäksi myös kesäkuva, helpottaa tunnistamista. Kaikista kasveista myös oli pieniä yksityiskohtia ja kasviin liittyviä erikoisuuksia. Mukavaa luettavaa.

939164_1068992483125431_161919267_o

Koiranputki jää usein muiden varjoon kesällä, talvella se ”puhkeaa kukkaan.”

Pihapiirin talvisia törröttäjiä ovat erityisesti kohokkikasvit, sarjakukkaiset sekä asterikasvit. Näyttävimpiä ovat ohdakkeet, takiaiset, koiranputki ja kaunokit. Huhdan mukaan otollisin aika tunnistaa ja kuvata talventörröttäjiä on kevättalvi. Tässähän on siis koko pitkä kausi vielä edessä!

talvi5

Tässä penkissä loistavat kesällä kultapiiskut, nauhukset ja kimikit. Erityisesti taka-alalla oleva kultapiisku onkin talvella melkoinen kaunotar.

Huhdan kirjasta opin senkin, että kasveja voi haistaa myös talvella. Osassa kasveista on nimittäin talvellakin jäljellä kesän tuoksu. Erityisesti asterikasveissa löytyy lajeja, joilla tuoksu säilyy läpi talven.

talvi3

Aiemmin olen iloinnut talvikaudella eniten ikivihreistä havuista, erityisesti näistä ”sokeritopista” eli kartiovalkokuusista, jotka tarjoavat suojan pikkulinnuille ja tuuheaa vihreyttä ympäri vuoden. Huhdan kirjan myötä innostuin suunnattomasti talvisista törröttäjistä, niiden tunnistamisesta ja kuvaamisesta. Voi olla, että blogi täyttyykin talven mittaan kuivuneista huiskuloista, harmaista pompuloista ja ruskettuneista haituvista. Aina ei tarvita värejä, harmaus olkoon uusi vehreys:)

piha

Tuttu kanerva kuuluu myös talvella siementäviin kasveihin.

 

Maa-artisokkaa & minttua lautaselle

Kaikki talven merkit ovat ilmassa; lokakuu vaihtuu marraskuuksi, sunnuntaina käännettiin kellot talviaikaan ja keskiviikon sääkalenteriin on jämähtänyt tiiviisti lumihiutaleen kuva. Ilmeisesti aika keräillä viimeisiä satoja talteen, vaikka myönnän kyllä poimineeni porkkanoita joulukuussa useampana vuonna.

Minttu on kuitenkin sen verran pakkasille altis, sitkeydestään huolimatta eli päätin toimia. Huumaava tuoksu täytti sisätilat kun sunnuntaina kuivatin mintunlehtiä, keitin minttuhyytelöä ja surautin vielä sunnuntaiseksi jälkiruoaksi minttu-kookosmaitojäätelöä.

minttukasa

Toisessa kattilassa muhi maa-artisokkakeitto, helppo soppa syntyi varsin yksinkertaisista aineksista; oliiviöljyä, pari valkosipulin kynttä, muutama peruna, maa-artisokkaa, vettä, suolaa, kermaa ja pieni loraus sherryä. Tällä kertaa testasin kerman korvaajaksi kaurakermaa, hyvin toimi ja kokkia ylistettiin keiton samettisesta koostumuksesta.

Hyvien makujen lisäksi palkitsevinta on ajatus itse kasvatetusta ruoasta. Tai rehellisyyden nimissä mintun ja maa-artisokan kohdalla ei oikein voi kehua kasvatuksella, molemmat lajikkeet kun kasvavat käytännössä itsekseen. Mintut leviävät kun niille selkänsä kääntää ja hyvä niin. Jos tilaa riittää, mintulle on kyllä käyttöä.

minttuhyytelo

Minttuhyytelöpurkki avataan viimeistään jouluna.

Kylmien iltojen minttutee hunajalla ja inkiväärillä maustettuna lämmittää mukavasti. Ja kyllä lammas vaatii seurakseen ellei nyt hyytelöä, niin vähintään mintulla ryyditetyn kastikkeen. Kunnon tujaus minttua smoothien joukkoon piristää kummasti tammikuisia aamuja.

minttujaatelo

Herkullista & terveellistä!

Maa-artisokkaa jäi vielä runsaasti mullan alle uinumaan. Mukuloita voi huoletta nostaa niin kauan kuin lapio uppoaa maahan. Ja jos talvi yllättää, säilyvät mukulat kevääseen asti.
maaartisokka

Sato on taattu vuodesta toiseen. Aloitin kasvatuksen muutamia vuosia sitten kolmella pienellä mukulalla. Nykyisin korjaan satoa myöhään syksyyn ja usein vielä aikaisin keväällä kun maa ehtii sulaa.

 

 

 

Ajatukset keväässä

Mitä pidemmälle syksy etenee ja värit vähenevät, sitä hanakammin haalin sipuleita maahan piilotettavaksi. Juuri kun ajattelin, että tämä oli tässä tältä vuodelta, ei enää yhtään pussukkaa…no, piipahdin ihan ”sattumalta” läheisessä puutarhamyymälässä ja jotakin tarttui taas mukaan. Lilaa, valkoista, pussillinen kirjavia ja ripaus sinistä.

img_8801

Kauppias taisi tunnistaa aidon puutarhaihmisen sipulilaarien luona kun silmät kiiluen hypistelin valikoimaa. Lykkäsi vielä sekalaisen säkin narsissin sipuleita mukaan kaupan päälliseksi, olivat kuulemma menneet lajikkeet sekaisin eikä niitä voisi laittaa enää myyntiin. Voi miten pienestä on ihmisen onni kiinni, kolmestakymmenestä ilmaisesta narsissinsipulista, ja siitä jännityksestä, mitä keväällä penkeistä pilkistää.

img_8810

Ei kun hommiin, kun maa on vielä sula. Ensimmäisenä hävisivät mullan alle mukavasti 90 vaaleansinistä helmihyasinttiä, Muscari Ocean Magic. Kallion kupeeseen, havujen ja tähkälaventelien seuraan kuvittelen mielessäni vaaleansinisenä läikehtivän hyasinttimeren. Helmihyasintit ovat pienistä sipulikukista suosikkejani. Ne kestävät keväällä pitkään kukassa ja niitä on mukava poimia maljakkoon muiden keväällä kukkivien tai heinien ja oksien seuraksi. Ehkä tässä aurinkoisella paikalla kallion kupeessa ensimmäiset ehtivät kukkaan jo pääsiäiseksi.

img_8818

Peittelin pienet sipulit mongolianvaahteran lehdillä. Hyvää talvea, keväällä nähdään!

img_8774

Seuraavaksi oli vuoro haravoida pois kellastuneet kuunliljojen lehdet. Parin haravanvedon jälkeen maisema näytti taas kumman vihreältä. Kuunliljojen alta pääsivät pintaan varjoyrtit, olipas niitä melkoinen määrä. Havujen ja varjoyrttien ansiosta puutarha ei ole koskaan täysin väritön. Tämä vaatimaton varjoyrtti kuuluu sarjaan pihan pelastajat, joita en koskaan muista kylliksi ylistää! img_8866

Tänne hävisi pussillinen narsisseja. Juuri niitä, joista en minä eikä kauppiaskaan tiedä mitä ne ovat. Ylläripenkki siis, tässä varjoyrttien ja marjakuusen seurana. Kuunliljat tulevat keväällä niin myöhään näkyviin, että narsissit sopivat niiden kanssa samaan penkkiin hyvin. Pihan puolivarjoisan puolen piristäjät.

img_8855

Hyvä muistikikka on kuvata keväällä kaljut kohdat, joihin syksyllä pitää istuttaa sipulikukkia. Jo muutaman vuoden ajan on nimittäin käynyt niin, että keväällä huomaan keskellä pihaa olevan tulppaanipenkin kukinnan olevan melkoisen vaatimatonta. Syksyllä penkki on pullollaan päivänliljojen lehtiä ja pitkälle lokakuulle kukkivaa kärhöä. Kiitos kameran, nyt muistin ”kammata” päivänliljan kuivuneet ja kellastuneet lehdet syrjään ja kärhön juurus peittyi tulppaanien sipuleista. Joko penkki näyttää keväällä hyvältä tai myyrät pulskilta. Nähtäväksi jää. Tulossa on lähes valkoista Mount Tacomaa kera lilasävyisen Blue Diamondin, molemmat pionikukkaisia myöhäisiä lajikkeita. img_8851

Kärhö Nelly Moser jaksaa kukkia, ehtiiköhän lumi yllättää?

img_8839

Joka vuosi laitan sipulikukkia johonkin uuteen kohtaan. Huom, hehtaarin tontilla riittää paikkoja kukitettavaksi. Keväällä tein jättiläisurakan pensasruusujen kanssa, ja nyt kun paikka on vapaa, kaivoin maahan aikaisia narsisseja ja kirjavan lajitelman tulppaaneja. Vaikka olen värien kanssa välillä vähän turhankin niukka, olen jotenkin ihastunut keväiseen ilotulitukseen. Edellisen kirjavan penkin seuraksi syntyi siis toinen, saa nähdä millainen värihässäkkä tästä syntyy. Mutta roskakatoksen kupeessa saa kyllä väriä ollakin!

img_8876

Vaikka värit kalpenevat, muutamia kukkijoita vielä kärhön kaveriksi löytyy. Syyshortensiat jaksavat talven tuloon asti ja vielä senkin jälkeen. Hortensioiden alustat täyttelin liloilla jättilaukoilla Allium Giganteum, seuraksi solahti muutamia aikaisia narsisseja. Ja koska jättilaukkoja ei voi koskaan olla liikaa, niitä sai kaveriksi myös aikainen, lila-valkoinen tulppaani Flaming Flag ja luunvalkoinen, myöhään kukkiva liljatulppaani Sapporo. img_8852

Jokohan tämä olisi tässä, väriloistoa keväällä odotellen!

Rakas rahapuu

Vaikka puutarhassa kasvaa kaikenlaista, en tosiaankaan ole kummoinen viherpeukalo sisätiloissa. Pari orkideaa olen onnistunut kukittamaan useampana vuonna uudestaan, tuurilla. Joulukaktus kukkii keväisin ahkerasti, koska unohdan sen tyystin talveksi viileään nurkkaan. Hajamielisyydestäni kiittää erityisesti rahapuu, crassula ovata.

rahapuu1

Rahapuu on mehikasvi, jonka saa hengiltä vain liiallisella kastelulla. Tässä salaisuus oman rahapuuni menestykseen, se täyttää tänä syksynä 25 vuotta!

Rahapuu ei pidä mullan vaihtamisesta. Ohjeiden mukaan etenkin vanhan rahapuun mullanvaihtoa kannattaa siirtää kunnes ruukku on aivan ahdas. Ja omani on. Useampana syksynä olen pohtinut ruukun vaihtoa suuremmaksi. Toistaiseksi se on jäänyt.

Rahapuu viihtyy lämpimässä, jopa kuumassa. Kesäksi siirrän sen ulos terassille, jossa se viihtyy hyvin. Juuri ennen pakkasöitä muistan nostaa sen sisälle, onneksi myös viime viikonloppuna.

Ensimmäisinä päivinä sisätiloihin siirron jälkeen rahapuu pudottelee lehtiä melko lailla. Sitten se taas sopeutuu sisälämpötilaan ja näyttää kesän jälkeen erityisen virkeältä.

rahapuu2

Rahapuu kukoistaa, paineet kasvavat. Vieläkö ruukku riittää yhdeksi talveksi?

Väriterapiaa

Toinen samanlainen, kiitos!

Syyskuun kaltainen lokakuu olisi enemmän kuin tervetullut. Nyt on saanut nauttia auringonpaisteesta, lämpimistä syyspäivistä ja upeasta väriloistosta. Yritän säilöä mieleeni nämä kaikki upeat värit ja auringon lämpimät säteet, sitä tulevaa harmaata jaksoa silmällä pitäen.

syksy

Laikkukirjokanukka loistaa rusokirsikoiden punaista vasten.

syksy1

Vaikka päivä olisi harmaa, punaisena hehkuvat puut piristävät.

Väriloistoa ihaillessa sain haravoitua myös kunnon saavillisin kompostin kuiviketta.

img_3837

Sateettoman syyskuun kuivattamat lehdet ovat mainiota kuiviketta kompostiin.

Viikonloppuna ahkeroin tilaa syysistuksille. Kesän ruukuissa kasvaneet yrtit peittelin maahan. Suklaaminttu viihtyy varmasti ja valtaa tilaa. Salvia ja rosmariini tuskin selviytyvät, mutta peittelin ne mullalla ja lehdillä.

syksy5

Ruukuissa on nyt tilaa kanerville, havuille ja muille syksyn piristyksille.

Ahkera kuin olin, tein kukkapenkkeihin tilaa sipulikasveille. Monena syksynä käy nimittäin niin, että syksyllä kukkivat perennat ovat niin runsaita, että unohdan laittaa juuri niihin penkkeihin sipulikukkia. Ja keväällä penkit ammottavat tyhjyyttään.

Keväällä valokuvasin nuo tyhjät penkit ja nyt raivasin suunnitelmallisesti tilaa päivänliljojen, asterien, maksaruohojen ja hortensioiden väliin.

img_3942

Tämäkin väli täyttyy keväällä kerrottujen tulppaanien – Dream Touch ja White Valleyn – yhdistelmästä:)

Sipuleiden istuttamisen jätän vielä ensi viikonloppuun, vaikka malttamattomana hypistelen kuistin nurkassa (alati kasvavaa) sipulipussien kasaa.