syksy4

Väriterapiaa

Toinen samanlainen, kiitos!

Syyskuun kaltainen lokakuu olisi enemmän kuin tervetullut. Nyt on saanut nauttia auringonpaisteesta, lämpimistä syyspäivistä ja upeasta väriloistosta. Yritän säilöä mieleeni nämä kaikki upeat värit ja auringon lämpimät säteet, sitä tulevaa harmaata jaksoa silmällä pitäen.

syksy

Laikkukirjokanukka loistaa rusokirsikoiden punaista vasten.

syksy1

Vaikka päivä olisi harmaa, punaisena hehkuvat puut piristävät.

Väriloistoa ihaillessa sain haravoitua myös kunnon saavillisin kompostin kuiviketta.

img_3837

Sateettoman syyskuun kuivattamat lehdet ovat mainiota kuiviketta kompostiin.

Viikonloppuna ahkeroin tilaa syysistuksille. Kesän ruukuissa kasvaneet yrtit peittelin maahan. Suklaaminttu viihtyy varmasti ja valtaa tilaa. Salvia ja rosmariini tuskin selviytyvät, mutta peittelin ne mullalla ja lehdillä.

syksy5

Ruukuissa on nyt tilaa kanerville, havuille ja muille syksyn piristyksille.

Ahkera kuin olin, tein kukkapenkkeihin tilaa sipulikasveille. Monena syksynä käy nimittäin niin, että syksyllä kukkivat perennat ovat niin runsaita, että unohdan laittaa juuri niihin penkkeihin sipulikukkia. Ja keväällä penkit ammottavat tyhjyyttään.

Keväällä valokuvasin nuo tyhjät penkit ja nyt raivasin suunnitelmallisesti tilaa päivänliljojen, asterien, maksaruohojen ja hortensioiden väliin.

img_3942

Tämäkin väli täyttyy keväällä kerrottujen tulppaanien – Dream Touch ja White Valleyn – yhdistelmästä:)

Sipuleiden istuttamisen jätän vielä ensi viikonloppuun, vaikka malttamattomana hypistelen kuistin nurkassa (alati kasvavaa) sipulipussien kasaa.

 

Kauan olen istunut puutarhassa, nyt vasta se kukkii. Kun juon, on terälehtiä kupissa. Tunnen käsilläni syksyn valon.
– Eeva-Liisa Manner-

 

IMG_8422

Päivänliljojen kukinta kestää, vaikka päivän kerrallaan.

IMG_8374

Syyshohdekukat loistavat oranssina pitkälle syksyyn.

IMG_8413

Syyshortensiat taipuvat omasta painostaan.

IMG_8415

Eikä ihme, niiden kukinnot ovat jalkapallon kokoisia.

IMG_8427

Punahatut loistavat pinkkinä.

IMG_8400

Maksaruohot vasta aloittelevat punertumaan.

IMG_8410

Hassut alppiruusut aloittivat kukinnan elokuussa uudestaan.

IMG_8370

Kesäkurpitsasta saa vielä satoa.

IMG_8379

Paprika Sweet Chocolate

IMG_8387

Gourmet Sweet

IMG_8362

Sun Gold ei taida ehtiä punastua ennen yöpakkasia…

Voihan kesä, näin nopeastiko se päättyy? Toiveissa lämmin, aurinkoinen syksy ja ihania istutussäitä, ensi kesää jo suunnitellen.

 

Tiedosto_002

Hauskat hujopit

Kun on hehtaari täytettävänä, korkeat perennat ovat pelastus. Ja sopivat kyllä pienempäänkin puutarhaan! Hujopeista muodostuu napakka vastakohta pyöreämmille muodoille ja ne toimivat erinomaisina katseenvangitsijoina. Ikään kuin johdattelevat katsetta ja rikkovat sopivasti yksitoikkoisia alueita avarassa tilassa.

Omia suosikkejani ovat korkeat jaloangervot, syksyllä loistavat nauhukset, kimikit ja keväiset jättilaukat.

Jaloangervot

Jaloangervoista löytyy perennapenkin täytettä moneen makuun. Ne sietävät hyvin hapanta maata ja ovat viihtyneet vuosia hyvin atsaleojen, matalien havujen ja hortensioiden kanssa samassa penkissä. Jaloangervot pysyvät hyvin aisoissa eli niiden kanssa on helppo suunnitella istutusalueita, ne eivät leviä holtittomasti kun selän kääntää. Jaloangervot ovat myös hyviä perhoskasveja, houkuttelevat erityisesti neitoperhosia.

Korkeista angervoista palkitseva loppukesän kukkija on ollut reilut 80 cm korkeaksi kasvava Cattley. Koko penkki hehkuu kuin vispipuuro.

IMG_8234

Jaloritarinkannus

Jaloritarinkannus kasvaa puolitoistametriseksi, jopa kahteen metriin. Yhtä korkeaa ja komeaa perennaa saa hakea. Meidän melko tuulisella pihamaalla se on osoittautunut melko työlääksi tuettavaksi, mutta kaunis kukinta kyllä motivoi pinnistelemään tuennan kanssa. Hyvä keino on laittaa napakka keppi (esim. bambukeppi on hyvä) paikoilleen jo istutusvaiheessa, sillä ritarinkannus tarvitsee tukea koko varren mitalta.

Jaloritarinkannus Delphinium 03

Jaloritarinkannus Delphinium Grandiflorum

Jättilaukkka

Alkukesän suosikkini, jättilaukkoja ei voi olla liikaa. Lilat ovat upeita väriläiskiä, jotka näkyvät kauas. Valkoisissa on oma viehätyksensä. Jättilaukkojen kukinta kestää kauan, useita viikkoja. Ne säilyvät hyvin myös maljakossa. Keväisten kimppujen luottokukkia siis. Kukinnan jälkeenkään laukkoja ei tarvitse kiiruhtaa leikkaamaan alas, vaan ne pysyvät penkissä hauskoina palloina vaikka pitkälle syksyyn.

Ja mikä parasta, laukat eivät tunnu kelpaavan myyrille eivätkä jäniksille. Etenkin jälkimmäisiä tällä pihamaalla riittää!

Tiedosto_000 (4)Tiedosto_000 (5)

Tummatulikukka

Näitä en muista koskaan hankkineeni, mutta jostakin siemeniä on ilmaantunut. Ne kasvattavat ensimmäisenä kesänä vain valtavan suuren lehtiruusukkeen. Luulen, että olen repinyt niitä pois, koska en ole tiennyt mitä ne ovat. Jokunen onnistui kasvattamaan kukkavarren seuraavana kesänä ja nyt ne saavat kukkia rauhassa. Ja siementävätkin melko ahkerasti eli harvennusta olen joutunut tietyiltä paikoilta tekemään.

Olen iloinen, että tuuli on tuonut tullessaan näitä valkokukkaisia tummatulikukkia. Tulikukista löytyy myös keltaisia (ukontulikukka, jättitulikukka) mutta keltaisten hujoppien titteli on varattu nauhuksille ja kultapalloille. Keltaiset tulikukat ovat kuulemma myös innokkaampia leviämään. Valkoiset pysyvät aika hyvin hallinnassa.

Jättitulikukka viihtyy lähes missä vain. Olen siirtänyt niitä jopa erityisen kuivaan ja melko varjoisaan istutusalueeseen, suuren kuusen siimekseen. Ne eivät ole milläänsäkään, kukkavartta riittää, metristä puoleentoista, hiukan kasvupaikasta riippuen.

IMG_8009

Valkokukkainen tummatulikukka Verbascum nigrum Album

Tiedosto_001

Tulikukan kukinta on kaunis, koko pitkä kukkavarsi on täynnä pieniä kukkia.

Kimikit

Kimikkejä olen kehunut aikaisemminkin, ehdottomasti suosikkejani varjoisten paikkojen näyttävinä kukkijoina. Kimikki on mukavan sirokasvuinen perenna, jonka helmimäiset kukinnot kestävät kauan. Kimikin istutusohjeissa sanotaan, että ne eivät viihdy tuulisella paikalla eivätkä pidä siirtämisestä. Omat kokemukseni ovat päinvastaisia. Tuulisella pihamaallamme kimikit pysyvät napakasti pystyssä. Olen myös siirtänyt ja jakanut kimikkejä melko huolettomasti ja ne ovat uskollisesti lähteneet kasvamaan.

Kimikit viihtyvät parhaiten puolivarjossa, jopa hyvinkin varjoisella kasvupaikalla. Kimikkien kukinta on kaunis, mutta tuoksu hiukan epämiellyttävä. Sitä ei siis kannata istuttaa aivan oleskelualueen viereen. Kauniista ja pitkään kestävästä kukinnasta huolimatta en suosittele poimimaan näitä hujoppeja maljakkoon!

IMG_7843

IMG_8032

Kimikit ja valtikkanauhukset viihtyvät samoilla kasvupaikoilla.

Nauhukset

Nauhukset peittävät nopeasti kasvupaikkansa eikä rikkaruohoista tarvitse juurikaan huolehtia.  Nauhukset ovat selviytyjiä, helppohoitoisia ja melko vaatimattomia kasvupaikan suhteen. Kosteassa ja puolivarjossa kukinta on runsainta. Eri nauhuslajikkeita yhdistämällä keltainen kukkaryhmä kukkii heinäkuun puolivälistä lokakuulle asti. Lajista riippuen nauhukset kasvavat metristä lähes kahteen metriin eli pituutta ja näyttävyyttä nauhuksista löytyy. Ja melkoisia perhosten ja pölyttäjien houkuttelijoita.

IMG_8015

Valtikkanauhus

IMG_8010

Kallionauhus Desdemona

 

IMG_7364

Kallionauhus Britt-Marie Crawford on näyttävä jo alkukesällä kun munuaismaiset lehdet kasvavat pituutta.

Kultapallo

Kultapallosta löytyy kahta lajiketta. Perinnekasvi kultapallo ’Goldball’ kasvaa reilusti kaksimetriseksi ja vaatii HYVÄN tuennan pysyäkseen pystyssä. Matalampi versio ’Goldquelle’ jää alle metrin korkeaksi. Kukinta on molemmissa samanlainen. Kultapallot kukkivat elokuusta lähes talven tuloon asti. Ne eivät juuri hoitoa vaadi, paitsi korkeampi lajike napakan tuennan.

Kun muutaman vuoden olin yrittänyt keksiä jos minkälaisia tukikehikoita kultapalloille, luin jostakin niksin, joka toimii hyvin. Leikkaan kultapallot (korkeampi lajike) juhannuksen tienoilla noin puolen metrin korkeuteen. Juhannukseen mennessä kultapallot ovat nimittäin ehtineet kasvattaa vartta reilusti yli metrin mittaiseksi. Kukinta alkaa elokuussa hiukan myöhemmin, mutta pysyvät järjellisessä pituudessa. Ne vaativat edelleen tuentaa, mutta eivät niin paljon ja kestävät jotenkuten pystyssä. Lähes aina…

Tiedosto_000 (1)

Kultapallot rankkasateen jälkeen, tästä ei enää nousta…

Makuulla tai pystyssä, kultapallot ovat hauskoja hujoppeja ja piristävät loppukesällä myös maljakossa.

Tiedosto_000 (8)

 

 

 

 

Tallenna

maati

Mukavat maatiaiset

Johtuuko kovasta viime talvesta vai mistä, mutta tänä kesänä erityisesti maatiaiskasvit ovat olleet kukoistavia. Ei liene turha sanonta, että maatiaiset ovat luotu kestämään. Monen herkemmän perennan kukinta on ollut vaisua, mutta siperiankurjenmiekat kukkivat alkukesällä sinisenä merenä, kurjenmiekkojen ja akileijojen seurana. Humala kohoaa korkeuksiin, aitoukonhatut päättävät runsasta kukintaansa ja kultapallot huojuvat tuulessa. Syysasteri alkaa päästä kohta vauhtiin ja kukintaa on luvassa pitkälle syksyyn.

kultapallo

Kultapallo, vuoden 2011 maatiaiskasvi.

Paitsi että maatiaiset ovat olleet tänä kesänä erityisen kestäviä, tuntuu myös mukavalta ajatella olevansa osa laajempaa ketjua. Maatiaislajeja alkoi syntyä eri puolille maapalloa noin 10 000 vuotta sitten! Suomessa maatiaisperennoilla tarkoitetaan niitä monivuotisia kukkia, joita on viljelty Suomessa vähintään puoli vuosisataa. Pitkä aika sekin.

malva

Malva, vuoden 2007 maatiaiskasvi.

Omia maatiaisiani olen saanut äidiltä ja tätien vanhoista pihapiireistä. Sormustinkukat ovat tupsahtaneet ties mistä, niitä en koskaan muista hankkineeni. Yksi suosikkini on sinivalkoinen ukonhattu, vanhasta puutarhasta Itä-Suomesta saatu alku. Vähintäänkin sen puoli vuosisataa vanha ja kestävä.

mat

ukko

Aitoukonhattu, vaatimaton & kaunis.

Maatiainen ry valitsee vuosittain vuoden maatiaiset, tänä vuonna valittiin euroopanpähkinäpensas ja maatiaiskissa – hyviä valintoja molemmat!

Kun se seuraava kesä jo siintää mielessä, huomasin eksyneeni Niittysiemenen sivuille. Lisää maatiaisia mahtuisi, olisiko salkoruusujen ja ampiaisyrttien aika?

Oman pihapiirini maatiaisperennoja ovat: aitoukonhattu, akileija, harjaneilikka, humala, idänunikko, jaloritarinkannus, karpaattienkello, kaunokainen, kultapallo, kurjenmiekka, malva, punahattu, ruskolilja, rönsyakankaali, siperiankurjenmiekka, sormustinkukka, syysasteri, syysleimu, tatar, tarha-alpi, tähtiputki ja varjolilja.

Tiedosto_000

Piha täynnä perhosia

Viimeiset pari päivää ovat olleet perhosten juhlaa. Pihalla ei voi liikkua ilman, että ilma-ala on täynnä perhosia. En muista tällaista kokeneeni, vaikka olen ihan tarkoituksellakin valinnut perhosten suosikkeja kukkapenkkeihin.

Erityisesti neitoperhoset näyttävät nauttivan keltaisten nauhusten parissa. Sulassa sovussa kimalaisten kanssa. Mahtavaa lepatusta ja surinaa kuuluu kaikkialla.

Hopeatäpliä, kaali- ja naurisperhosia, sitruunaperhosia, kirjosiipiä kuhisee kukissa. Siipien välke innosti taas suunnittelemaan uusia istutuksia niin, että perhosia houkuttelevia kukintoja olisi mahdollisimman monipuolisesti; heliotrooppeja ja tupakkaa terassille, väriminttua ja leimukukkia lisää penkkeihin. Yrtit ovat mainioita perhosten houkuttelijoita, timjamin ja mäkimeiramin kukinnoissa käy suihke. Laventelia ja iisoppia lisää kasvimaalle. Ja nokkoset ovat mitä parhaimpia eli antaa myös nokkospuskien kasvaa pihan reunuksilla.

Tähän tämä aina johtaa, seuraavan kesän suunnitteluun. Nyt nautin tästä hetkestä ja perhosten paljoudesta.

Odotan myös innolla pian alkavaa punahattujen (Echinacea purpurea) kukintaa, viimeistään silloin saapuvat muhkean kokoiset amiraaliperhoset.

 

IMG_1894

Puutarhurin muistilista – kasviluettelo

Kyllä niitä töitä pian tekis, ajatukset ne on kun ajan vie.
– suomalainen sananlasku-

Kyllä tuolla pihamaalla hommia riittäisi, mutta innostuin parina iltana (yön puolellehan tuo vierähti…) listaamaan kaiken siellä kasvavan ylös. No, osa listauksesta oli toki tehty jo talvella, mutta täydentämisessäkin meni aikaa.

Mutta olipas hauskaa puuhaa. Tein samalla mielessäni retken puutarhan eri vaiheisiin. Ja voi miten monta uutta projektinalkua taas syntyi…

Mutta nyt on listattu tällä hetkellä pihamaalla hengissä olevat kasvit. Monta karvasta menetystä muistui vuosien varrelta mieleen, mutta paljon enemmän ilon hetkiä ja hauskoja muistoja. Puutarhaterapiaa!