Innostukseni liljoihin lähti liikkeelle pelkästä laiskuudesta. Puutarhaa perustaessa halusin vain tehdä tietyt asiat helposti ja nopeasti, kuten kauniin kukkaloiston. Sipulit keväällä maahan ja kukkaloisto oli taattu pitkälle loppukesään. Yksi helpoimmista hankinnoista ja valikoimaa riitti. Ensimmäiset liljat olivat vuonna 2000 puutarhamessuilta ostetut Lilium Lollypop sipulit, 10 kappaletta ja siitä se innostus vain kasvoin.
Helppoudesta en tiedä, mutta upeita, kauniita, tuoksuvia, ihania liljat ovat. Rakastan (pionien lisäksi) liljoja, joita pitää olla niin paljon, että niitä raaskii kerätä myös maljakkoon. Jos vain ehtii ennen liljakukkoja. Nekin nimittäin ilmestyivät pian liljainnostuksen jälkeen. Ei heti ensimmäisenä, eikä vielä edes toisena vuonna. Mutta aika pian ja isolla porukalla. Iljetys, mitä ötököitä! Ja millaista jälkeä ne tekevät, ruskeaa mönjää liljanvarret täynnä. Olen kokeillut kaikenlaista keinoa, paras taitaa olla ahkera nitistäminen kahden sormen välissä heti alkukeväästä, kun ensimmäiset ilmestyvät. Opetin jopa lapseni jahtaamaan liljakukkoja, noita sieviä kirkkaanpunaisia paholaisia.
Mutta jotenkin tuntuu, että olen saanut niskaotteen liljakukoista. Vai onko viime vuodet olleet huonoja liljakukkovuosia ja ne tekevät paluun – toivottavasti eivät.
Heinäkuinen ilta ja kuningaslilja Regalen tuoksu.
Tai madonnanliljan loistava vaaleus jo hiukan hämärtyvässä heinäkuun illassa.
Värien lisäksi valkeat liljat ovat suosikkejani. Niitä on helppo yhdistellä ja esimerkiksi kärhöjen ja liljojen yhteiselo näyttää upealta.
Ehkä hiukan nostalgiaa, mutta joka kevät hankin muutaman pussin Lollypoppeja lisää, niin tänäkin vuonna. Liljakukot vapiskaa, jahti alkaa.
Villabranten kasvaa pihasta puutarhaksi 
One Reply to “Liljoihin hurahtanut”