Liilan lumo puutarhassa

Tiedosto_000 (10)
Sinilila Juuli kärhö

On hauska huomata, kuinka omat ajatukset muuttuvat kilpaa puutarhan kanssa. Alkuvaiheessa olin aika päättäväinen värien suhteen; valkoista, vihreän eri sävyjä, sinistä ja ripaus roosaa.

Sittemmin ajatuskulku meni jotenkin näin; keväällä valkoista ja hentoja sävyjä, kesän mittaan valkoisen seuraksi reippaammin sinistä ja vahvempaa roosaa, syksyä kohti oranssia ja keltaista.

Edelleenkin puntaroin värejä tarkkaan, mutta totuus on, että puutarhastamme löytyy kyllä melkoinen värikirjo. Punainen on jäänyt sivurooliin, mutta kellarin kupeessa loppukesällä kukkiva tummanpunainen jaloruusu (en muista, mistä se on siihen tullut) on hätkähdyttävän kaunis. Ja unikot tietysti, punaista pullollaan.

Viime vuosina olen löytänyt liilan. Kyllä, ei sinistä, vaan liilaa. Se on tullut kuin salaa hiipien, siperiankurjenmiekkojen ja loistosalvian kanssa. Ei hassumpaa  tummien havujen kera.

Aloitin siis varovasti liilan kanssa, mutta viime keväänä liila otti voiton. Valkoisen ukkolaukan (Allium aflatunense) seuraksi olin ostanut pussillisen sinisiä (=liiloja). Se oli menoa, eihän tämän komeampaa ole!

Tiedosto_000 (11)
Allium lilana

Värejä pohtiessani olen usein tarttunut Yvonne Dengin kirjaan ”Kukkiva piha”. Kirjassa on mukavasti rytmitetty eri vuodenaikoja ja värejä. Jos haluaa pitäytyä tietyissä sävyissä, Yvonnen kirja on mainio käsikirja juuri siihen. Totuus on kuitenkin jossakin tuolla puolen – puutarha rakentuu pikkuhiljaa ja oikeat sävyt, muodot ja toistensa seuralaiset löytyvät kokeilemalla. Yllättävät väriyhdistelmät saattavat toimia, riippuen valosta ja ympäröivistä muodoista. Tämä tekee puutarhanhoidosta niin antoisaa, aina voi vaihtaa paikkaa tai yllättyä iloisesti.

Parin kesän takainen hankinta on tarhakellokärhö Juuli, matala ja runsaskukkainen, viehkeästi luikertelee kukkapenkissä liljojen ja hortensioiden seurassa. Saman asian ajaa aurinkoisemmalla yläpihalla myös loistokärhö The President.

Loistokärhö The President
Loistokärhö The President

Kevään liiloja kukkijoita ovat kevätsahramin lisäksi esimerkiksi posliinihyasintit ja helmililjat sekä kevätkurjenmiekka. Ja tietysti komea ukkolaukka. Kesällä liilana loistaa siperiankurjenmiekat, akileat, jalopähkämöt, idänkurjenpolvet, loistosalviat ja kärhöistä tuo President. Loppukesäänkin liilaa riittää kuten syyssyrikkä, hunajasalvia ja syyskatkero. Näistä ei vielä kokemuksia ole karttunut, mutta Presidentti se vain jaksaa kukkia pitkälle syksyyn, pakkasten tuloon asti.

Kun nyt liilalle annoin pikkusormen, piti  hankkia myös kevään varjoisten paikkojen kukkijaksi kanadanatsaleakin. Ja iki-ihana syreeni tuo ripauksen liilaa kevääseen. Syksyn sipulikaupassa mukaan tarttuu ehkä muutakin kuin ukkolaukkaa, liilan sävyissä.

IMG_5818

Tallenna

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s