Rhododendron – tällä sanalla nuorin lapsemme opetteli r-kirjainta. Kyllä kieli meinasi mennä solmuun alppiruusujen kanssa joskus itsellänikin. Tai ainakin puutarhan alkuvaiheessa meni. Ensimmäiset alppiruusut istutin lähes tyhjälle tontille, keskelle nurmikkoa. Siis juuri siihen, missä ne eivät kasva.
Alppiruusujen kanssa pääsee kyllä nopeasti oikealle aaltopituudelle. Kun vain muistaa antaa niille tilaa kasvaa, varjoa, hapahkoa maata ja rauhaa. Kiitollisena ne levittäytyyvät matalana tai korkeana, lajikkeen mukaan. Kukinta on joka vuosi upea, toisinaan huikean upea.
Kotimaisista lajikkeista puutarhaamme on tähän mennessä päätynyt Eino (kuvassa), Elviira (matalakasvuinen ja kauniin tumman punainen), Haaga ja P.M.A. Tigersted. Valkoisten kukkien suosijana valkoisen Tigerstedin lisäksi alppiruusujen seurassa on myös hollantilaista alkuperää oleva Cunningham’s White.
Einon kukkanuput ovat hätkähdyttävän tummat heleän vihreiden uusien lehtien rinnalla. Kukat ovat purppuranpunaiset ja kukinta kestää aina yllättävän kauan. Eino ei kasva korkeaksi, kuulemma 10 vuodessa vain noin 1,2 metriä. Mutta tilaa Eino tarvitsee, jatkaa kasvuaan leveyssuuntaansa. Kasvutavaltaan Eino on enemmänkin rento ja vaakasuuntaan leviävä. Helppo suojata alkuvuosina havuilla, eikä ole osoittautunut pakkasenaraksi lumettominakaan talvina I-vyöhykkeellä.
Elviira on matala, kauniin tumman punainen. Elviira pärjää meillä toisten alppiruusujen ”suojissa” ja on jaksanut kukkia nyt jo viitisen vuotta. Ehkä laittaisin matalien havujen ja atsaleojen seuraksi, jos nyt Elviiran istuttaisin. Elviiran kasvuvauhti ei päätä huimaa, 10 vuodessa se kasvaa noin 60 cm korkeaksi. Kasvupaikan suhteen Elviira on hiukan vaatelias ja voi kärsiä lumettomista talvista. Olen suojannut Elviiran havuilla ja niinäkin keväinä kun muut alppiruusut kukkivat hillitymmin, Elviirassa on useita punaisia kukkia.
Haaga on keskikorkea lajike, se kasvaa noin 1,5 metriä korkeaksi. Olen istuttanut Haagan muiden alppiruusujen taakse, todennäköisesti se joutuu vielä ahtaalle siellä. Alapihalla Haaga on omassa rauhassaan saniaisten ja muiden varjon perennojen kanssa. Kasvuvauhti on vielä hidasta, mutta pensas on vasta pari vuotta vanha. Odotan innolla runsasta kukintaa, paikassa on tilaa kasvaa korkeutta ja leveyttä. Mustilan Arboretumissa löytyy parimetrisiä pensaita. Haaga on myös erittäin kestävä. Ensimmäisinä vuosina olen peittänyt havuilla, viimeistään kevättalvella.
Cunningham’s White oli ensimmäinen koekaniini alppiruusujen hankinnassa. Kun piha oli lähes pelkkää metsää ja metsän alta muokattua nurmialuetta, istutin kaksi alppiruusun taimea aikalailla keskelle pihaa, en metsänlaitaan, vaan keskelle aukeaa nurmialuetta. Ja vielä etelänpuolelle. Tein siis kaikki aloittelijan virheet, mitä keksin. Siinä ne pari vuotta sinnittelivät ja jaksoivat odottaa tarhurin taitojen lisääntymistä. Toisen siirsin metsänreunaan ja toiselle tein laajen istutusalueen, karsin nurmikon laajalta alueelta pois ja kaveriksi istutin marjakuusen, varjoyrttejä ja suojaksi tuijia. Nyt vajaan viidentoista vuoden kuluttua, molemmat ovat levittäytyneet laajalle alueelle, matalina ja runsaasti kukkivina. Talvisuojausta näille en ole tehnyt vuosiin.
Cunningham White on myydyimpiä alppiruusulajikkeita Suomessa. Siksi varmaan aloittelijana siihen itsekin kiinni tarrasin. Lajike on talvenarka erityisesti vähälumisilla alueilla. Sen talvikestävyydeksi kerrotaan -21 c. I-vyöhykkeellä on ollut vähälumisten talvien lisäksi reiluja pakkastalvia, jolloin mittari käy helposti yli -25 asteessa. Molemmat pensaat ovat kestäneet hyvin, toisinaan joitakin osia on paleltunut, mutta kasvaa kesän mittaan uusia. Cunningham White innostuu toisinaan kukkimaan myös lämpiminä syksyinä. Syksyn kukinta verottaa hiukan tulevaa kevättä, kuten kävi tänä vuonna.
Upeimmat alppiruusut olen bongannut Skotlannista. Kapeiden maalaisteiden varsia reunustivat valtavat alppiruusu”metsät”. Scone Palacen puistossa väriäkirjoa riitti yllin kyllin. Lajikkeita en tunnistanut, mutta tilaa kasvaa ja kukkia oli! Puisto oli muutenkin upea, suosittelen lämpimästi.
Villabranten kasvaa pihasta puutarhaksi 
Kiitos, päivitinkin uuden osoitteenne linkiksi. Harmi, että blogisi joutui hakkeroinnin kohteeksi. Jouduit tekemään melkoisen työn siirrossa! Unelmoin myös keittiöpuutarhasta kauniin kasvihuoneen kera, pieni alku on jo, mutta kasvihuone puuttuu… Aurinkoista kesää!
TykkääTykkää
Alppiruusut ovat kauniita. Olen joskus käynyt ihailemassa niitä Haagan rhodopuistossa, se on jotenkin maaginen paikka: männyt ja alppiruusut ovat niin epätavallinen mutta silti hieno pari.
P.S. Huomasin, että blogini on päässyt sivupalkkisi listaan, kiitos! Nykyään jatkan wp.comissa, uusi osoite löytyy täältä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Laimeampaa viime vuoteen verrattuna on meilläkin. Johtuukohan siitä, että viime kevät oli huikean upea kukinta? Alapihan varjossa on vielä nuppuinen Haaga aukeamista odottamassa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Meidän pihan alppiruusukukinta oli tänä keväänä vaisua, mutta uutta kasvua on sitäkin runsaammin. Ehkä lannoitin sitä liikaakin, mutta jospa ensi keväänä taas kukkii paremmin.
TykkääLiked by 1 henkilö