Valtaosa ns. hoidetusta puutarhastamme suuntaa etelään ja länteen, paahdetta siis riittää. Vuosien mittaan puut ovat kasvaneet ja antavat ainakin osittaisen, auringon mukaan siirtyvän varjon. Alkuvaiheessa pihaa suunnitellessa ja valintoja tehdessä aurinkoinen tontti tuntui hyvältä. Ruusuja, pioneja, liljoja, kaikkea auringossa viihtyvää, valinnan varaa tuntui olevan loputtomasti. Ja mikä oli lasten aurinkoisella nurmella kirmata.
”Lehtiä pidetään yleensä kukkien taustana, mutta itse asiassa vihreä muodostaa kasvipenkin kehykset.”
– Yvonne Dengin, kirjasta Kukkiva piha koko kesäksi –
Nykyisin huomaan viihtyväni paremmin varjoisten perennojen parissa. Kuunliljojen monenkirjavat lajikkeet ovat ykkössuosikkejani, sormivaleangervon suuret lehdet ja tähkäkimikin loppukesällä kukkivat helmimäiset huiskaleet kuuluvat ehdottomasti Top 5 -listalle. Samalle listalle mahtuvat myös punalehtinen kallionauhus ja särkynyt sydän.
Top 5 -listani varjossa viihtyvistä perennoista:
- Kuunlilja (Hosta)
Kuunliljat peittävät nopeasti istutusalueen eikä rikkaruohoista ole juuri huolta jatkossa. Seuraksi kannattaa istuttaa varhaisia sipulikukkia, koska kuunliljat tulevat keväällä melko myöhään esille. Runsaat lehdet peittävät keväällä kukkivat sipulit, penkkikin pysyy siistinä varsin vähäisellä siivouksella.
Lehdissä riittää valinnanvaraa: jalokuunlilja (Hosta hybrida) on vihertävän keltainen, keltareunakuunliljalla (Hosta fortunei Aureomarginata) on nimensä mukaisesti kellertävät reunat, komeakuunliljan (Hosta fortunei) lehtien valkoiset reunat valaisevat varjoista istutusaluetta, isolehtinen komeasinikuunlilja (Hosta sieboldiana Elegans-strain) ja sinertävä tarhakuunlilja (Hosta hybrida Haspen´s Blue) ovat näyttäviä ja suurilehtisiä varjoisiin istutuksiin eri väristen vihreiden sävyjen kanssa ja pienilehtinen kirjokuunlilja (Hosta undulata) viihtyy myös hiukan aurinkoisimmallakin paikoilla.
- Sormivaleangero (Rodgersia aesculifolia)
Kukat melko vaatimattomat, mutta lehdet näyttävät ja suuret. Muistuttavat hevoskastanjan lehtiä. Sormivaleangervo sopii muiden varjoperennojen kanssa, mutta on näyttävä myös yksin. Sormivaleangervosta minulle tulee mieleen muinaiset metsät, kuuluu samaan mystiseen tunnelmaan kuin saniaiset ja korteet. - Tähkäkimikki (Cimicifuga rasemosa)
Kasvaa kesän mittaan nopeasti lähes 1,5 metrin korkeuteen. Valkoiset kukat ovat helmimäiset ja todella kauniit. Mutta mutta, varoituksen sana. Kukat haiskahtavat pahalle, älä istuta aivan istutusryhmän viereen:) - Särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis)
Mitäpä tästä klassikosta keksisi sanottavaa. Ah niin kaunis, erityisesti valkoinen on suosikkini. Viime talvi tuhosi valkoiset, uudet on istutettu tilalle. Anopilta Ruotsista jo vuosia sitten saatu ”maatiainen” on selvinnyt monet talvet ja kukkii alkukesällä kauniisti. Maatiaiset kunniaan! Viihtyy myös aurinkoisemmilla paikoilla, mutta pisimpään kukkii puolivarjossa. - Kallionauhus (Ligularia dentata)
Kallionauhuksen punertavan sävyiset suuret lehdet antavat kivasti väriä ja vaihtelua vihreiden eri sävyjen kanssa. Vaikka en ole keltaisten kukkien suosija, ripauksen keltaista syksyllä kestän, lehdet ovat näyttävät varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn.
Jos listaa jatkaisin kymppiin asti, mukaan mahtuisivat myös jättipoimulehti (perenna parhaasta päästä, viihtyy myös täydessä auringossa eli lasken sen aurinkoisten paikan kasveihin pihallani), jaloangervot (ehdottomasti pitäisi olla listalla!!), kaikki saniaiset, varjoyrtti ja valkotäpläimikkiä. Taponlehti mahtuu joukkoon, koska jättipoimulehti kuuluu joukkoon ”auringossa viihtyvät”:).
Projektilistalla onkin raivata metsäpuutarhasta villin ja kesytetyn sopusointuinen yhdistelmä. Työ on jo alkanut, mutta hitaasti etenee. Luonto näyttää olevan reilusti vikkelämpi liikkeissään kuin minä.
Villabranten kasvaa pihasta puutarhaksi 
Kuunliljani ovat tuontitavaraa Itä-Suomesta tätini vanhasta puutarhasta, ehkä siksi reheviä:) Ja ovat jo iäkkäitä, jaan näitä ahkerasti ja näyttävät tykkäävän siitä. Toki läheisen hevostallin pollen parhaallakin voi olla osuutta asiaan. Aurinkoista viikkoa sinne puolelle Suomea!
TykkääTykkää
Oumai! Miten valtavia kuunliljojen lehtiä. Meillä ei ikinä näe tuollaisia.
Tulin vastavierailulle ja pääset kyllä lukulistalleni. Ihana käydä katselemassa, miten toisella puolen Suomea puutarhuroidaan 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Niin totta, kuunliljat ovat todella helppoja ja silti näyttäviä perennoja. Pioneihin on kyllä helppo hurahtaa, minullakin on vähän sellaisia oireita. Onneksi aurinkoisia paikkoja löytyy ja pioneille löytyy tilaa:)
TykkääTykkää
Kuunliljat ovat minunkin suosikkeja, myös aurinkoisemmissa paikoissa. Niitä helppohoitoisempia perennoja on vaikea löytää ja lajivalikoima on monipuolinen. Ennen pioneihin hurahtamista keräsin erilaisia kuunliljoja.
TykkääLiked by 1 henkilö