Herkän napakka arovuokko

Sain muutamia vuosia sitten tutusta taimimyymälästä pienen arovuokon taimen (Anemone sylvestris) ”kyytipojaksi”, muiden ostosten lisukkeeksi. Puutarhurin saatesanoilla ”arovuokko on kyllä kova leviämään, kaikki eivät tykkää.”

Arovuokon leviämistä on nimittäin vaikea estää, koska se leviää paitsi rönsyjen avulla, myös tuulen mukana kulkevista siemenistä. Omassa pihassakin arovuokkoa on putkahdellut ”vääriin” paikkoihin. Osa on saanut jäädä paikoilleen, osan olen nypännyt pois.

arovuokko1 — Arovuokko peittoaa nopeasti vuohenputketkin.

Pienen lahjataimen sijoitin etupihan kukkapenkkiin, pionien ja liljojen kaveriksi. Pari vuotta arovuokko mietiskeli, mutta nyt se on vallannut alaa varmasti useamman neliön verran. Ei haittaa!

Reunuskasvina arovuokko on parhaasta päästä, ellei leviämistä pelkää. Se peittää mukavasti kevään sipulikukkien varret ja kukkii heti alkukesästä, joskus yhtä aikaa myöhäisten tulppaanien ja laukkojen kanssa. Tarhurin mainio apulainen, sillä se peittää mukavasti turhat rikkaruohot.

Pioneja, liljoja ja kärhöjä arovuokon runsas leviäminen ei tunnu häiritsevän. Kun arovuokko on kukkinut (kukinta kestää aika kauan), leikkaan varret alas ja tilaa syntyy myöhäisemmille kukkijoille. Puutarhaoppaissa mainitaan usein, että arovuokko kukkii syksyllä uudelleen jos varret leikkaa alas. Yritetty on, ilman menestystä. Mutta paikassa, jossa olen jättänyt varret leikkaamatta, arovuokon lehdet säilyvät siistin näköisenä pitkän aikaan. Ei siis kiirettä, ellei penkissä tarvita tilaa muille kukkijoille.

arovuokot — Arovuokko näyttää hennolta, mutta sitä ei tuulet lannista.

Arovuokko on myös sitkeä. Pihamme on melko tuulinen ja monet korkeat perennat kärsivät tuulesta. Arovuokkoa ei suuretkaan tuulet tai sateet hätkäytä. Nousee napakkana taas ruotuunsa.