Limen sävyjä

Kun jokin asia oikein kiinnostaa, siihen tuntuu törmäävän kaikkialla. Silmät ja mieli osaavat kiinnittää huomiota juuri kyseiseen aiheeseen. Juuri nyt se tuntuu minulla olevan lime.

Olen päättänyt olla puhumatta enää lempiväreistä. Oikeassa paikassa ja seurassa kaikki värit loksahtavat jollakin tavalla kohdalleen, myös se minulle ei niin mieluisa keltainen.

Hortensioiden kukinnan alkaessa lime puskee kaikkien värien ohi. Silmä hakeutuu erilaisiin limen sävyihin. Ja niitähän riittää, kun sillä silmällä katselee. Lempiväri, tässä ja nyt – ainakin tämän viikon:)

Pallohortensiat säilyvät kauniina pitkään, mutta erityisen ihana on kukinnan alku.

Lime & white, pallohortensia aloittelee kukintaansa.

Köynnöshortensiastakin löysin limen sävyä!

Jalohortensia Endless Summer, limeä lehdissä, kukkia ei näkyvillä tänä vuonna.

Kun jotain etsii, sen myös löytää. Tänä aamuna löysin valtaisan määrän limen sävyjä puutarhasta. Ehkä jonain päivänä nämä näyttävät vain tavalliselta vihreältä, mutta tänään katselen maailmaa limelinssien läpi.

Tarhakuunlilja jättipoimulehden kera.

Jättipoimulehden limeryöppy

Reunusperennojen suosikkini – jättipoimulehti.

Heinistä löytyy paljon limen sävyjä. Toisinaan villin leviämisensä takia parjattukin viiruhelpi on raikkaan vihreä. Tykkään sen tuulessa heiluvista lehdistä, tummien havujen kanssa viiruhelpi näyttää varsin raikkaalta. Mutta varoituksen sana, leviää kun käännät selkäsi…

Juurimatto tai iso ruukku pitävät viiruhelpin aisoissa.

Viiruhelpi vuorimännyn kaverina.

Limeä löytyi myös puista ja pensaista. Nuoret tammen lehdet hehkuivat aamun auringossa. Laikkukirjokanukka (Cornus alba Elegantissima) on latinalaisen nimensä mukaisesti elegantti pensas. Erityisesti varjoisilla paikoilla ja illan valossa sen vaaleat lehdet erottuvat kauniisti. Plussana kauniin punaruskeat oksat eli pensas näyttää talvellakin kauniilta.

Tammen vaaleat lehdet.

Laikkukirjokanukasta löytyy limen sävyjä.

Katsoin ylös tai alas, näin vain limen sävyjä ympärilläni.

Piippuköynnöksen lehdet ovat varsin sydämellisiä.

Kaukasianmaksaruoho viihtyy vaikka kivenkolossa.

Lempikukistani liljoistakin löytyi tänään juuri sitä oikeaa limen sävyä.

Liljan nuput limeä pullollaan.

LA-hybridi Bach – kaunis valkoisen ja limen yhdistelmä.

Lännenkimikin listaisin normaalisti valkoisiin kukkijiin, mutta tänään löysin siitäkin riittävästi limen sävyjä. Korkeista perennoista lännenkimikki (Cimicifuga racemosa var. Cordifolia) on suosikkini. Pitkän huiskeasta kukinnasta huolimatta sitä ei tarvitse tukea, vaan se pysyy ryhdikkäänä pystyssä. Puolivarjoisassa, jopa melkein varjossa viihtyvä lännenkimikki kukkii pitkään ja sopii monen sävyisten perennojen seuraan. Se on näyttävä myös yksinään. Miinuksena hiukan epämiellyttävä tuoksu eli ei aivan oleskelualueen läheisyyteen!

Lännenkimikki kohoaa korkeuksiin.

Limekuumetta taisi ennakoida jo keväällä hankittu uusi kastelukannu. Kaikki on tänään niin sävy sävyyn. Aurinkoisia hetkiä kaiken väristen kasvien parissa!

Tallenna