Kun on hehtaari täytettävänä, korkeat perennat ovat pelastus. Ja sopivat kyllä pienempäänkin puutarhaan! Hujopeista muodostuu napakka vastakohta pyöreämmille muodoille ja ne toimivat erinomaisina katseenvangitsijoina. Ikään kuin johdattelevat katsetta ja rikkovat sopivasti yksitoikkoisia alueita avarassa tilassa.
Omia suosikkejani ovat korkeat jaloangervot, syksyllä loistavat nauhukset, kimikit ja keväiset jättilaukat.
Jaloangervot
Jaloangervoista löytyy perennapenkin täytettä moneen makuun. Ne sietävät hyvin hapanta maata ja ovat viihtyneet vuosia hyvin atsaleojen, matalien havujen ja hortensioiden kanssa samassa penkissä. Jaloangervot pysyvät hyvin aisoissa eli niiden kanssa on helppo suunnitella istutusalueita, ne eivät leviä holtittomasti kun selän kääntää. Jaloangervot ovat myös hyviä perhoskasveja, houkuttelevat erityisesti neitoperhosia.
Korkeista angervoista palkitseva loppukesän kukkija on ollut reilut 80 cm korkeaksi kasvava Cattley. Koko penkki hehkuu kuin vispipuuro.
Jaloritarinkannus
Jaloritarinkannus kasvaa puolitoistametriseksi, jopa kahteen metriin. Yhtä korkeaa ja komeaa perennaa saa hakea. Meidän melko tuulisella pihamaalla se on osoittautunut melko työlääksi tuettavaksi, mutta kaunis kukinta kyllä motivoi pinnistelemään tuennan kanssa. Hyvä keino on laittaa napakka keppi (esim. bambukeppi on hyvä) paikoilleen jo istutusvaiheessa, sillä ritarinkannus tarvitsee tukea koko varren mitalta.
Jättilaukkka
Alkukesän suosikkini, jättilaukkoja ei voi olla liikaa. Lilat ovat upeita väriläiskiä, jotka näkyvät kauas. Valkoisissa on oma viehätyksensä. Jättilaukkojen kukinta kestää kauan, useita viikkoja. Ne säilyvät hyvin myös maljakossa. Keväisten kimppujen luottokukkia siis. Kukinnan jälkeenkään laukkoja ei tarvitse kiiruhtaa leikkaamaan alas, vaan ne pysyvät penkissä hauskoina palloina vaikka pitkälle syksyyn.
Ja mikä parasta, laukat eivät tunnu kelpaavan myyrille eivätkä jäniksille. Etenkin jälkimmäisiä tällä pihamaalla riittää!
Tummatulikukka
Näitä en muista koskaan hankkineeni, mutta jostakin siemeniä on ilmaantunut. Ne kasvattavat ensimmäisenä kesänä vain valtavan suuren lehtiruusukkeen. Luulen, että olen repinyt niitä pois, koska en ole tiennyt mitä ne ovat. Jokunen onnistui kasvattamaan kukkavarren seuraavana kesänä ja nyt ne saavat kukkia rauhassa. Ja siementävätkin melko ahkerasti eli harvennusta olen joutunut tietyiltä paikoilta tekemään.
Olen iloinen, että tuuli on tuonut tullessaan näitä valkokukkaisia tummatulikukkia. Tulikukista löytyy myös keltaisia (ukontulikukka, jättitulikukka) mutta keltaisten hujoppien titteli on varattu nauhuksille ja kultapalloille. Keltaiset tulikukat ovat kuulemma myös innokkaampia leviämään. Valkoiset pysyvät aika hyvin hallinnassa.
Jättitulikukka viihtyy lähes missä vain. Olen siirtänyt niitä jopa erityisen kuivaan ja melko varjoisaan istutusalueeseen, suuren kuusen siimekseen. Ne eivät ole milläänsäkään, kukkavartta riittää, metristä puoleentoista, hiukan kasvupaikasta riippuen.
Kimikit
Kimikkejä olen kehunut aikaisemminkin, ehdottomasti suosikkejani varjoisten paikkojen näyttävinä kukkijoina. Kimikki on mukavan sirokasvuinen perenna, jonka helmimäiset kukinnot kestävät kauan. Kimikin istutusohjeissa sanotaan, että ne eivät viihdy tuulisella paikalla eivätkä pidä siirtämisestä. Omat kokemukseni ovat päinvastaisia. Tuulisella pihamaallamme kimikit pysyvät napakasti pystyssä. Olen myös siirtänyt ja jakanut kimikkejä melko huolettomasti ja ne ovat uskollisesti lähteneet kasvamaan.
Kimikit viihtyvät parhaiten puolivarjossa, jopa hyvinkin varjoisella kasvupaikalla. Kimikkien kukinta on kaunis, mutta tuoksu hiukan epämiellyttävä. Sitä ei siis kannata istuttaa aivan oleskelualueen viereen. Kauniista ja pitkään kestävästä kukinnasta huolimatta en suosittele poimimaan näitä hujoppeja maljakkoon!
Nauhukset
Nauhukset peittävät nopeasti kasvupaikkansa eikä rikkaruohoista tarvitse juurikaan huolehtia. Nauhukset ovat selviytyjiä, helppohoitoisia ja melko vaatimattomia kasvupaikan suhteen. Kosteassa ja puolivarjossa kukinta on runsainta. Eri nauhuslajikkeita yhdistämällä keltainen kukkaryhmä kukkii heinäkuun puolivälistä lokakuulle asti. Lajista riippuen nauhukset kasvavat metristä lähes kahteen metriin eli pituutta ja näyttävyyttä nauhuksista löytyy. Ja melkoisia perhosten ja pölyttäjien houkuttelijoita.
Kultapallo
Kultapallosta löytyy kahta lajiketta. Perinnekasvi kultapallo ’Goldball’ kasvaa reilusti kaksimetriseksi ja vaatii HYVÄN tuennan pysyäkseen pystyssä. Matalampi versio ’Goldquelle’ jää alle metrin korkeaksi. Kukinta on molemmissa samanlainen. Kultapallot kukkivat elokuusta lähes talven tuloon asti. Ne eivät juuri hoitoa vaadi, paitsi korkeampi lajike napakan tuennan.
Kun muutaman vuoden olin yrittänyt keksiä jos minkälaisia tukikehikoita kultapalloille, luin jostakin niksin, joka toimii hyvin. Leikkaan kultapallot (korkeampi lajike) juhannuksen tienoilla noin puolen metrin korkeuteen. Juhannukseen mennessä kultapallot ovat nimittäin ehtineet kasvattaa vartta reilusti yli metrin mittaiseksi. Kukinta alkaa elokuussa hiukan myöhemmin, mutta pysyvät järjellisessä pituudessa. Ne vaativat edelleen tuentaa, mutta eivät niin paljon ja kestävät jotenkuten pystyssä. Lähes aina…
Makuulla tai pystyssä, kultapallot ovat hauskoja hujoppeja ja piristävät loppukesällä myös maljakossa.
Villabranten kasvaa pihasta puutarhaksi 
Kiva kun löysit tänne, tervetuloa uudelleen! Ilman muuta osallistun, Metsäpuutarhakirja siintää toiveissa:) Aurinkoisia päiviä tulevaan syksyyn sinulle.
TykkääTykkää
Onpas sinulla kiva blogi, olenkin eka kertaa täällä. Niin kauniita kuvia. – Blogissani on puutarhakirjojen arvonta, käyhän kurkkaamassa. Kesäterkkuja Pihakuiskaajan puutarhasta Joensuusta.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tämä olikin hyvä postaus hujopeista. Osa olikin ihan tuttuja, mutta tuo valkoinen tulikukka olikin ihan uusi tuttavuus, aivan mahtavan näköinen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Totta, tulikukkien kukinta on tosi kaunis, mutta täytyy kurkistaa läheltä.
Meille ei onneksi (kop kop kop) kotilot ole löytäneet. Vaikka minulla on aika tiheäkasvuisia istutusalueita, joissa on isolehtisiä perennoja, juuri noita kotiloiden suosikkeja. Mutta rusakoita on sitäkin enemmän…
TykkääTykkää
Hienoja hujoppeja. Sain kesällä ranskantulikukkaa ja odotan innolla sen ensimmäisiä kukintoja, ehkä ensi kesänä. Tulikukat taitavat kuulua niihin kasveihin, joita kannattaa katsella myös läheltä kukkien upeiden yksityiskohtien vuoksi.
Mutta miten ihmeessä kallionauhuksesi lehdet ovat aivan reiättömiä? Eikö teidän pihalla ole laisinkaan kotiloita? Meillä kallionauhus kuuluu kotiloiden suosikkikasveihin ja lehdistä on jäljellä lähinnä ruodit.
TykkääLiked by 1 henkilö
Sanos muuta Kati, tosi helppoja ovat ja samalla näyttäviä kukkijoita. Purppura kuulostaa upealta!
Tämä ilmainen wordpress-pohja on vähän kömpelö, kommenttikenttä on epäloogisesti artikkelin yläosassa…Ehkäpä syksyn mittaan napakoidun ja löydän jonkin hiukan järkevämmän blogipohjan:)
TykkääTykkää
Kiitos Satu:) Vinkki on osoittautunut tehokkaaksi, suosittelen!
TykkääLiked by 1 henkilö
Noi erilaiset tulikukat ovat ihan mielettömän upeita! Kylvin tänä kesänä purppuranvärisiä ja ensi kesänä ne toivon mukaan kukkivat. Tykkään myös valkoisista ja persikan sävyisistä. Ne ovat ihmeen vähän käytettyjä Suomessa.
Mulla menee muuten aina etsiessä kommentointinappulaa. Jos on kiire, niin sitten jää kommentoimatta. Pahoittelen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ihania ovat kaikki esittelemäsi kukat. Kultapallo leikkaus vinkkiä pitää ensi kesänä kokeilla, koska mulla tahtoo kaatua. Jotain noista pitäisi kyllä hankkia.
TykkääLiked by 1 henkilö