Puutarhurin välivuosi

Hups, melkein yksi vuosi  meni ilman ainoatakaan blogipäivitystä. Niin kiirettä ei ole ollut, etteikö olisi ehtinyt. Jotenkin en vain saanut aikaiseksi ”tarttua kynään”. Kuvia tuli kyllä napsittua pitkin kevättä, kesää ja syksyä. Jostain syystä vain tuntui, että nyt on tauon paikka. Itseäni varten. Tarhurin väsähdys…

Viime kesän kuvia katsellessani tajusin, että pihani on jo aika vanha. Puista sen huomaa.

Oikeastaan koko täällä hehtaarin tontilla asuessani aina on ollut joku projekti päällä. Niin oli toki kesällä 2017, mutta touhutessa tuntui, että eihän tässä nyt oikeastaan mitään suurempaa tehdä. Pientä puuhailua. Tänään kun helmikuinen auringonpaiste herätteli kaivelemaan pari puutarhakirjaa esille ja bongailemaan Pinterestistä ideoita tulevaan kasvukauteen, mieli palasi myös viime vuoteen. Katselin kuvia ja muistelin mukavia hetkiä, hikisiä päiviä ja kaikkia niitä mukavia yllätyksiä, mitä milloin mistäkin penkistä putkahteli. Olipa kaunis kesä, kuitenkin:)

Kevään kukkijat aloittivat myöhään, mutta kestivät kauan


Keväällä pihapiiri on sinistä, pinkkiä ja valkoista pullollaan. Vaikka kevät tuli myöhään, (toukokuussa tuntui, että ei koskaan), kesti keväisten kukkijoiden kukinta yllättävän kauan.

Ihan lemppareita, idänsinililja Scilla Siberica.
Kirjopikarililja, Fritillaria meleagris – tämä kun kukkii, uskaltaa tuskin hengittää. Herkkä!

Vuoden 2017 tulppaaniuutuus penkeissäni oli pinkki kaunotar, darwintulppaani Pink Impression. Myyntipuhe kuului aika tarkkaan näin ” Tulet vaikuttumaan tästä, kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä vaihtelevan ruusunpunaisen sävyinen darwintulppaani on uskomattoman kaunis. Sen kanssa kannattaa kasvattaa pieniä helmililjoja tai ihania lemmikkejä.”

Pink Impression, piti minkä lupasi.

Kaunis se olikin, helmihyasinttien kaverina. Ja kukinta keski pitkään, valkoiset unikotkin ehtivät kaveriksi.

Kevään väreinä pinkkiä, sinistä ja valkoista. Ja ihanaa kevään vihreää. Pian pian!

Satoisa kesä ja puutarhurin oma soppi:)

Sateinen vai satoisa? Ainakin satoisa, siitä on ehkä kiittäminen sateita. Sateen ropistessa oli kiva puuhastella kesän aikana alapihan katoksen alle valmistuneessa puutarhavajassa. Olo oli kuin pienellä tytöllä omassa leikkimökissä. Kaikki järjestyksessä.

Tomaatteja enemmän kuin omiksi tarpeiksi
Kesä 2017 oli puutarhavadelmien vuosi!
Aronioita koko talven smoothie-tarpeiksi.
Salaatti- ja mangoldisato oli tosi runsas.

Mitkä värit!

Syys- ja lokakuun kuvia katsellessa ei voi kuin huokaista syksyistä väriloistoa. Olikohan tämäkin sateisen kesän ansiota, mutta syksyllä puut kylpivät väreissä. Tulihan se harmauskin, mutta tästä loistosta ehti nauttia monta hetkeä.

Rusokirsikka ja villiviini leiskuivat syyskuun auringossa.
Rusokirsikat ovat kasvaneet aidan vieressä valtavan kokoisiksi. Rinnalla kontrastina valkokirjokanukka.

 

Pihapiirin viimeiset kukkijat hortensioiden rinnalla – punahattu Echinacea purpurea.
(Melkein) pakkasen kestäviä.

Ennen pakkasia oli aika peitellä alppiruusut havujen alle.
Vähitellen kaikki värit hävisivät – oli aika peitellä arat kasvit, peitellä työkalut ja toivottaa talvi tervetulleeksi.

Kun kevätaurinko lämmittää ikkunan läpi, puutarhalehtiä, kirjoja, ideoita alkaa kummasti kertyä näkyville. Tästähän se taas lähtee, odotus ja innostus:)

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

8 Replies to “Puutarhurin välivuosi”

  1. Kiitos pihanvuosi.blogspot.fi kun kävit, toivottavasti tulet toistekin. Kyllä kirjoitus- ja kuvaustahti kevään mittaan taas virkistyy:)

    Tykkää

  2. Ensimmäistä kertaa päädyin blogisi pariin. Hyvältä näyttää, ja välillä tauko voi olla tarpeen. Hehtaarin tontilla taitaa kyllä puuhasteltavaa riittää yllinkyllin. On jo kadehdittavan kokoinen.

    Tykkää

  3. Ajattelinkin tässä viimeksi ohitsenne kävellessäni, ettei sinusta ole aikoihin kuulunut mitään. Hyvä, että kyse on ollut tuumaustauosta, eikä mistään vakavasta.
    Sinun kirsikoidesi syksyistä paloa ihastelin kerran jos toisenkin. Omaa puutarhaa rakentaessaan ei tule ajatelleeksi, että siitä voi olla iloa myös ohikulkijoille.

    Liked by 1 henkilö

  4. Minulla on nyt jäänyt kirjoittaminen vähemmälle. Aina ei vain jaksa ja pysty. Toivotaan että kevään edetessä kirjoittamikseenkin löytyy taas aikaa ja intoa, meille molemmille.

    Liked by 1 henkilö

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s