Aihearkisto: Kasvimaalla

Maa-artisokkaa & minttua lautaselle

Kaikki talven merkit ovat ilmassa; lokakuu vaihtuu marraskuuksi, sunnuntaina käännettiin kellot talviaikaan ja keskiviikon sääkalenteriin on jämähtänyt tiiviisti lumihiutaleen kuva. Ilmeisesti aika keräillä viimeisiä satoja talteen, vaikka myönnän kyllä poimineeni porkkanoita joulukuussa useampana vuonna.

Minttu on kuitenkin sen verran pakkasille altis, sitkeydestään huolimatta eli päätin toimia. Huumaava tuoksu täytti sisätilat kun sunnuntaina kuivatin mintunlehtiä, keitin minttuhyytelöä ja surautin vielä sunnuntaiseksi jälkiruoaksi minttu-kookosmaitojäätelöä.

minttukasa

Toisessa kattilassa muhi maa-artisokkakeitto, helppo soppa syntyi varsin yksinkertaisista aineksista; oliiviöljyä, pari valkosipulin kynttä, muutama peruna, maa-artisokkaa, vettä, suolaa, kermaa ja pieni loraus sherryä. Tällä kertaa testasin kerman korvaajaksi kaurakermaa, hyvin toimi ja kokkia ylistettiin keiton samettisesta koostumuksesta.

Hyvien makujen lisäksi palkitsevinta on ajatus itse kasvatetusta ruoasta. Tai rehellisyyden nimissä mintun ja maa-artisokan kohdalla ei oikein voi kehua kasvatuksella, molemmat lajikkeet kun kasvavat käytännössä itsekseen. Mintut leviävät kun niille selkänsä kääntää ja hyvä niin. Jos tilaa riittää, mintulle on kyllä käyttöä.

minttuhyytelo

Minttuhyytelöpurkki avataan viimeistään jouluna.

Kylmien iltojen minttutee hunajalla ja inkiväärillä maustettuna lämmittää mukavasti. Ja kyllä lammas vaatii seurakseen ellei nyt hyytelöä, niin vähintään mintulla ryyditetyn kastikkeen. Kunnon tujaus minttua smoothien joukkoon piristää kummasti tammikuisia aamuja.

minttujaatelo

Herkullista & terveellistä!

Maa-artisokkaa jäi vielä runsaasti mullan alle uinumaan. Mukuloita voi huoletta nostaa niin kauan kuin lapio uppoaa maahan. Ja jos talvi yllättää, säilyvät mukulat kevääseen asti.
maaartisokka

Sato on taattu vuodesta toiseen. Aloitin kasvatuksen muutamia vuosia sitten kolmella pienellä mukulalla. Nykyisin korjaan satoa myöhään syksyyn ja usein vielä aikaisin keväällä kun maa ehtii sulaa.

 

 

 

Puutarhurin muistilista – kasviluettelo

Kyllä niitä töitä pian tekis, ajatukset ne on kun ajan vie.
– suomalainen sananlasku-

Kyllä tuolla pihamaalla hommia riittäisi, mutta innostuin parina iltana (yön puolellehan tuo vierähti…) listaamaan kaiken siellä kasvavan ylös. No, osa listauksesta oli toki tehty jo talvella, mutta täydentämisessäkin meni aikaa.

Mutta olipas hauskaa puuhaa. Tein samalla mielessäni retken puutarhan eri vaiheisiin. Ja voi miten monta uutta projektinalkua taas syntyi…

Mutta nyt on listattu tällä hetkellä pihamaalla hengissä olevat kasvit. Monta karvasta menetystä muistui vuosien varrelta mieleen, mutta paljon enemmän ilon hetkiä ja hauskoja muistoja. Puutarhaterapiaa!

Suklaaminttua ja muita herkkuja

Monista talven tuhoista huolimatta yrtit näyttävät säilyneen hyvin avomaallakin. Sitruunamelissa (Melissa officinalis) ja mäkimeirami (Origanum vulgare) ovat jo nyt runsaita pehkoja ja uusia alkuja on leviämässä kovaa vauhtia.

sitruunamelissa

Sitruunamelissa kasvaa ja voi hyvin.

Sitruunamelissalla on tutkittu olevan paljon hyviä vaikutuksia unettomuuteen, tulehduksiin ja jopa ”hysteriaan”. Itse kasvatan melissaa ruokayrtiksi, teen joukkoon, smoothien sekaan, mainiota silputtuna esimerkiksi tuoreen parsan lisukkeena, sopii myös kesäisiin kalaruokiin.  Ja tietysti jälkiruokiin; mansikan, pannacottan ja melissan liitto toimii aina! Jos haluaa säilöä melissaa talveksi, kannattaa pakastaa. Kuivatessa maku laimenee, kokemusta on. Öljyyn säilöminen on myös hyvä vaihtoehto.

mäkimeirami1

Mäkimeirami on jo alkukesästä tanakka ja tekee uutta kasvustoa.

Sekä melissa että mäkimeirami ovat varsinaisia kimalaisten houkuttelijoita. Meirami kukkii pitkään ja puskien luona voi bongata loppukesällä joukon neitoperhosia. Talvea varten kuivatan mäkimeiramin pienissä nipuissa, klassikko tomaattiruokien ja pizzan päällä, sopii hyvin myös kalalle. Kesällä olen ahkera meiramin käyttäjä. Heti alkukeväällä, kun ensimmäiset lehdet ilmestyvät, poimin niitä salaattiin ja leivän päälle. Kesällä runsaista puskista raaskii kerätä oksia maljakkoon, kukkia ja lehtiä salaattiin, pestotarpeiksi basilikan kanssa ja ripoteltavaksi lähes mihin vain. Aamiaismunakkaan päällä herkkua!

Lipstikka eli liperi (Levisticum officinale) on kasvuvauhdissa omaa luokkaansa. Se, mikä oli vielä kolme viikkoa sitten pieni pensaan alku, huljuttelee nyt puolentoista metrin korkeudessa.

lipstikka

Lipstikka kasvaa silmissä.

Mainio liharuokien ja -patojen maustaja, sopii myös kanaruokiin. Siitä mainio kasvi, että kaikki osat voi käyttää, varsia myöten. Kuulemma jopa juuret voi kuivattaa ja jauhaa pippuriksi, itse en ole kokeillut. Kuivatan ja pakastan talveksi, ja kesällä käyttö on ahkeraa. Alkukesän herkku on klassinen Mysi Lahtisen lipstikkakeitto. Jos ei muista tehdä alkukesällä, kannattaa valita vaaleimpia ja pienimpiä lehtiä, vanhemmista lehdistä tulee hiukan liian voimakasta, vähän kitkerää.

Timjami (Thymus vulgaris) on talvehtinut jo monta vuotta. Joka syksy kumoan sen päälle yhden kesäkukkaistuksen multapaakun niskaan ja multakasan alla se on jo viitisen vuotta selvinnyt. Nyt se näyttää vielä melko surkealta, mutta eiköhän se tuosta virkisty. Timjamille on hyvä laittaa kunnon annos lannoitetta tai kompostia keväällä, se tykkää voimakkaasta kasvualustasta. Kuivatan timjamikimppuja syksyisin, mutta eniten sitä tulee käytettyä pitkin kesää grillattujen ruokien ja kesäisen perunasalaatin mausteena sekä salaattien ja pastan koristeena. Timjami on siitäkin mukava yrtti, että se kestää kypsennystä ja syksyiset lihapadat maustuvat timjamin ja lipstikan kanssa mehevän makuisiksi.

IMG_6830

Timjami eli tarha-ajuruoho näyttää vielä melko vaatimattomalta.

Ja minttua tietysti monenmoista. Reippaasti leviävä viherminttu (Mentha spicata) on välttämättömyys syksyisen minttuhyytelön valmistukseen. Viime kesänä viherminttu kasvoi melko kituliaasti, kuivattuakin tuli vain vähän. Nyt tilanne näyttää paremmalta ja tulossa taitaa olla hyvä minttukesä.

minttu

Viherminttua juomiin ja syksyiseen minttuhyytelöön.

Piparminttu (Mentha X piperita) on erinomainen teeminttu. Pari lehteä riittää antamaan potkua smoothieihin. Pyörömintun (Mentha suaveolens) taimen sain viime syksynä naapurilta, hyvin tuokin näyttää pärjänneen talven yli.
pyöröminttu

Mintut ovat hanakoita leviämään juurirönsyjensä avulla. Niille kannattaa antaa oma tilansa. Eri minttulajikkeet myös risteytyvät helposti keskenään ja liian lähellä toisiaan ne menettävät omat tunnusomaiset piirteensä.

Uuden tuttavuuden löysin nyt keväällä, suklaamintun.

Tiedosto_006

Suklaaminttu kasvaa ensimmäisen kesän ruukuussa.

Minttusuklaan aromia kastikkeisiin ja jälkiruokiin luvataan nimilapussa. Lehteä haukkaamalla maku on voimakas ja aromikas, suorastaan minttusuklaata siinä en erottanut. Ensimmäisen kesän suklaaminttu saa kasvaa ruukussa, etsin sille sopivan paikan syksyksi. Valtaosan kesäkukkaruukuista valtasivat tänä kesänä muutenkin yrtit ja maustekasvit. Minitomaatin seuraan rosmariinia sekä basilikaa ja chilin kaveriksi salviaa.

sekoitus

Yrttisekoitukset valtasivat kesäkukkaruukut.

rosmariini

Rosmariini viihtyy tomaatin kanssa ruukussa.

Pari kesää sitten tehty laventelikokeilu näyttäisi onnistuneen ja kestäneen myös rankan talven. Valkoiset laventelit ovat elossa kallion kupeessa. Tänä kesänä testaan sinisiä. Tuulahdus Välimerta terassille kesäksi ja syksyksi maahan multakasan alle.

laventelit

Ripaus Välimerta etukuistilla.

Nyt siis vain aurinkoa ja lämpöä, siitä nämä tuoksuvat herkut tykkäävät. Enkä itsekään pistäisi pahitteeksi.

 

 

Tallenna

Kukas se siinä?

Jaahas, näköjään tässä puutarhassa muutkin ovat malttamattomia – kasvimaa houkuttaa. Minä mietin papujen, porkkanoiden, herneiden ja lehtikaalien paikkoja. Piirtelen paperille ja suunnittelen tuttujen lajikkeiden ja uusien tuttavuuksien suhdetta.

IMG_0273

Tämä mokoma käy päivittäin tiirailemassa mustan kasvimaan laidalla. Varmaan raahaa kohta kaverinsakin mukaan. Viime kesän kaalimaan katala kohtelu vielä kirvelevänä mielessä mietin aitavirityksiä kasvimaan suojaksi. Kymmenen vuoden jälkeen joudun tunnustamaan tappioni, rusakot vs puutarhurit 6-0. Kisa jatkuu, kesä vasta nupuillaan.

12948453_1124158537608825_454109672_o

 

ps. pahoittelen kuvan laatua, napattu puhelimella aamuvarhain.

 

Puutarhat yrttejä tulvillaan

Kun kotipuutarhuri lähtee matkamessuille, tuliaisena ei ole kaukokuumetta ja matkaesitteitä vaan, yllätys yllätys – puutarhakirja ja yhä kasvava odotus tulevaan kasvukauteen.

Medicin, mat och magi on kirja yrteistä, puutarhoista ja viisaista vanhoista naisista. Kirja liikkuu nunnien ja mummojen yrttitarhoissa, kurkistaa kansanperinteen ja lääkekasvien historiaan. Kauniisti taitettu, upeilla kuvilla elävöitetty ja sujuvalla kerronnalla maustettu 150 sivun aikamatka kesään, historiaan, nykyhetkeen ja puutarhan voimaannuttavaan tunnelmaan.

Ruotsinkielisestä kirjasta selviää kouluruotsillakin kohtuullisesti, kuvien tarjoama tunnelma paikkaa aukot omassa, vaillinaisessa sanavarastossa. Kirjan kirjoittaja Patricia Bruun on herättänyt henkiin vanhojen puutarhojen ja ennen kaikkea yltäkylläisten yrttien hehkun. Kirjan on kustantanut Sagalundin ja Naantalin museo yhteistyössä Westersin puutarhan kanssa.

Kirja sai ajatukset suuntautumaan tulevaan kesään ja Kemiön saarelle. Googlemapsista tuli jo reittiä suunniteltua ja kohteita merkittyä. Läheltä löytyy myös Pionien koti Taivassalosta, jonne retkeä on tullut suunniteltua jo kauan. Käynti matkamessuilla täytti siis kuitenkin tehtävänsä, kasvavan puutarhakuumeen lisäksi puhkesi myös matkakuume.

Ps. Westersin puutarhan verkkosivuilla paikkaa kuvataan sielun ja ruumiin keitaana, kirjan kuvituksen perusteella tämä on helppo uskoa!

 

Follow my blog with Bloglovin

Koira kasvimaan vartijana

Vuodesta toiseen olen kasvattanut lehtikaalia. Taimet saan aina naapurin luomupuutarhurilta, kiitos Irma! Kasvimaani on pellolla, kaikkien ohikulkevien peurojen ja jänisten armoilla. Jänikset ovat tähän asti poikenneet mäkeä ylös pihaamme, järsineet koristeomenapuut ja kultasateen. Mutta kasvimaa on aina saanut olla rauhassa. Kenties kesällä riittää luonnossa muutakin syötävää runsaasti.

papu

Samettiruusu suojaa papuja

Nautin kasvimaalla puuhailusta. Mikään himokitkijä en ole ollut koskaan, mutta sen verran hommasta olen innostunut, että tuntuu mukavalta, kun kasvimaa on kaunis ja sieltä voi napsia ruokaa lautaselle pitkin kesää; salaattia, pinaattia, porkkanaa, tomaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, you name it!  Säilöntääkin on joka syksy satoa riittänyt; papuja, pinaattia, sipuleita, palsternakkaa, tilliä. Ja lehtikaalia.

Kasvimaalla puuhailusta nauttii myös uskollinen puutarhurini. Tosin nyt jo lähes 12 vuoden iässä silmä alkaa usein painua kiinni, mutta jaksaa jaksaa.

lehtikaali

Lehtikaalien vartija

En tiedä herpaantuiko meiltä molemmilta ote tänä kesänä, mutta näin kävi. Lehtikaalit menivät parempiin suihin. Onneksi jäniksille maistui vain tuo kapeampi lajike.

IMG_0279

Kyllä oli uskollisen puutarhurinkin ilme synkkä. Vai johtuikohan vain yleisestä kyllästymisestä jo koko touhuun…

IMG_0278