Aihearkisto: Kevät

Kurkistus vuoteen 2016

Monen blogin innoittamana päätin myös kurkistaa viime vuoteen. Mitä tuli tehtyä, opittua tai jäi erityisesti mieleen. Blogi on elänyt todellista hiljaiseloa, mutta tänään ilmassa oli pilkahdus kevättä. Ajatukset singahtivat jo tulevaan tulppaanimereen…

Mitä unelmia toteutin vuonna 2016?

Vuoden 2016 toteutunut unelma oli keittiöremontti. Vaikka se ei suoranaisesti liity puutarhaan näin nopsasti ajateltuna, perustelen. Uudistuneen keittiön myötä sain yhden ikkunan itäpuolelle päin pihaa. Keittiön erkkeriin hankittu korkea pöytä ja tuolit @nikari varmistavat sen, että puutarha suorastaan tulvii sisälle kaikkina vuoden aikoina. Tulevan kevään sipulikukatkin piti valita  sillä perusteella, millaiset näkymät aamukahvilla on… Odotan jo keittiön ikkunan edustalla kasvavien kirsikka- ja omenapuiden kukintaa. Toteutunut unelma, joka tuo puutarhan uudella tavalla esiin.tiedosto_000-31

 

Mitä opin vuonna 2016?

Opin hidastamaan tahtia. Opin myös ilahduttamaan itseäni tuoreilla kukilla, voi mikä ehtymätön lähde oma pihapiiri onkaan.

Mistä murehdin?

Vuosi 2016 oli sävyltään mollivoittoinen. Kovan talven jälkeensä jättämät tuhot perennapenkeissä ja koristepensaissa kutistuivat olemattomiksi toukokuussa parhaaseen kevään kukoistuksen aikaan. Jouduin luopumaan rakkaasta pääpuutarhuristani. Kun yli 12 vuotta on tonkinut samoja multakasoja, menetys tuntui musertavalta.

Heti perään iskenyt keuhkokuume (liekö psykosomaattista), vei innon kasvimaasta ja perunan istutuskin tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. Satokausi oli poikkeuksellisen laiha.

Vuonna 2016 nautin erityisesti?

Alkukesän upeasti kukkivat hedelmäpuut ylittivät kaikki odotukset. Kukinta kesti pitkään, ja omena- ja kirsikkapuut olivat tulvillaan kukkia. Heinäkuussa piha täyttyi perhosista, ja myös sammakot ja konnat olivat vakituisia seuralaisia. Pieni punarinta tuntui melkein kesyyntyvän kesän aikana, seuraili mukana pihatöissä myöhäiseen syksyyn asti.

Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Puutarhaan liittyen minulla on kaksi kestohaavetta; cottage garden tyylinen kasvihuone ja vesiaihio. Jälkimmäinen taitaa olla helpompi toteuttaa. Talven mittaan olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota paitsi ikivihreisiin, myös eri sävyisiin pensaisiin ja puihin. Monet pensaat, kuten kanukat, tuovat väriä myös harmaaseen vuoden aikaan. Eri sävyisten lehtien yhdistelmät ovat kiehtovia, ja vuonna 2017 aion erityisesti kiinnittää huomiota lehtipuiden eri sävyihin ja niiden yhdistelmiin.

Tänään ilmassa oli ripaus kevättä, puutarhakirjojen pino yöpöydällä kasvaa:)

 

 

 

Tallenna

Puutarhurin muistilista – kasviluettelo

Kyllä niitä töitä pian tekis, ajatukset ne on kun ajan vie.
– suomalainen sananlasku-

Kyllä tuolla pihamaalla hommia riittäisi, mutta innostuin parina iltana (yön puolellehan tuo vierähti…) listaamaan kaiken siellä kasvavan ylös. No, osa listauksesta oli toki tehty jo talvella, mutta täydentämisessäkin meni aikaa.

Mutta olipas hauskaa puuhaa. Tein samalla mielessäni retken puutarhan eri vaiheisiin. Ja voi miten monta uutta projektinalkua taas syntyi…

Mutta nyt on listattu tällä hetkellä pihamaalla hengissä olevat kasvit. Monta karvasta menetystä muistui vuosien varrelta mieleen, mutta paljon enemmän ilon hetkiä ja hauskoja muistoja. Puutarhaterapiaa!

Tilaa alppiruusuille

Rhododendron – tällä sanalla nuorin lapsemme opetteli r-kirjainta. Kyllä kieli meinasi mennä solmuun alppiruusujen kanssa joskus itsellänikin. Tai ainakin puutarhan alkuvaiheessa meni. Ensimmäiset alppiruusut istutin lähes tyhjälle tontille, keskelle nurmikkoa. Siis juuri siihen, missä ne eivät kasva.

Alppiruusujen kanssa pääsee kyllä nopeasti oikealle aaltopituudelle. Kun vain muistaa antaa niille tilaa kasvaa, varjoa, hapahkoa maata ja rauhaa. Kiitollisena ne levittäytyyvät matalana tai korkeana, lajikkeen mukaan. Kukinta on joka vuosi upea, toisinaan huikean upea.

Kotimaisista lajikkeista puutarhaamme on tähän mennessä päätynyt Eino (kuvassa), Elviira (matalakasvuinen ja kauniin tumman punainen), Haaga ja P.M.A. Tigersted. Valkoisten kukkien suosijana valkoisen Tigerstedin lisäksi alppiruusujen seurassa on myös hollantilaista alkuperää oleva Cunningham’s White.

Einon kukkanuput ovat hätkähdyttävän tummat heleän vihreiden uusien lehtien rinnalla. Kukat ovat purppuranpunaiset ja kukinta kestää aina yllättävän kauan. Eino ei kasva korkeaksi, kuulemma 10 vuodessa vain noin 1,2 metriä. Mutta tilaa Eino tarvitsee, jatkaa kasvuaan leveyssuuntaansa. Kasvutavaltaan Eino on enemmänkin rento ja vaakasuuntaan leviävä. Helppo suojata alkuvuosina havuilla, eikä ole osoittautunut pakkasenaraksi lumettominakaan talvina I-vyöhykkeellä.

IMG_5936

Purppuranpunakukkainen Eino

Elviira on matala, kauniin tumman punainen. Elviira pärjää meillä toisten alppiruusujen ”suojissa” ja on jaksanut kukkia nyt jo viitisen vuotta. Ehkä laittaisin matalien havujen ja atsaleojen seuraksi, jos nyt Elviiran istuttaisin. Elviiran kasvuvauhti ei päätä huimaa, 10 vuodessa se kasvaa noin 60 cm korkeaksi. Kasvupaikan suhteen Elviira on hiukan vaatelias ja voi kärsiä lumettomista talvista. Olen suojannut Elviiran havuilla ja niinäkin keväinä kun muut alppiruusut kukkivat hillitymmin, Elviirassa on useita punaisia kukkia.

elviira

Matalakasvuinen Elviira on kauniin punainen.

Haaga on keskikorkea lajike, se kasvaa noin 1,5 metriä korkeaksi. Olen istuttanut Haagan muiden alppiruusujen taakse, todennäköisesti se joutuu vielä ahtaalle siellä. Alapihalla Haaga on omassa rauhassaan saniaisten ja muiden varjon perennojen kanssa. Kasvuvauhti on vielä hidasta, mutta pensas on vasta pari vuotta vanha. Odotan innolla runsasta kukintaa, paikassa on tilaa kasvaa korkeutta ja leveyttä. Mustilan Arboretumissa löytyy parimetrisiä pensaita. Haaga on myös erittäin kestävä. Ensimmäisinä vuosina olen peittänyt havuilla, viimeistään kevättalvella.

alppiruusu

Kestävä ja runsaskukkainen Haaga.

Cunningham’s White oli ensimmäinen koekaniini alppiruusujen hankinnassa. Kun piha oli lähes pelkkää metsää ja metsän alta muokattua nurmialuetta, istutin kaksi alppiruusun taimea aikalailla keskelle pihaa, en metsänlaitaan, vaan keskelle aukeaa nurmialuetta. Ja vielä etelänpuolelle. Tein siis kaikki aloittelijan virheet, mitä keksin. Siinä ne pari vuotta sinnittelivät ja jaksoivat odottaa tarhurin taitojen lisääntymistä. Toisen siirsin metsänreunaan ja toiselle tein laajen istutusalueen, karsin nurmikon laajalta alueelta pois ja kaveriksi istutin marjakuusen, varjoyrttejä ja suojaksi tuijia. Nyt vajaan viidentoista vuoden kuluttua, molemmat ovat levittäytyneet laajalle alueelle, matalina ja runsaasti kukkivina. Talvisuojausta näille en ole tehnyt vuosiin.

cw

Matalakasvuinen Cunnigham White

Cunningham White on myydyimpiä alppiruusulajikkeita Suomessa. Siksi varmaan aloittelijana siihen itsekin kiinni tarrasin. Lajike on talvenarka erityisesti vähälumisilla alueilla. Sen talvikestävyydeksi kerrotaan -21 c. I-vyöhykkeellä on ollut vähälumisten talvien lisäksi reiluja pakkastalvia, jolloin mittari käy helposti yli -25 asteessa. Molemmat pensaat ovat kestäneet hyvin, toisinaan joitakin osia on paleltunut, mutta kasvaa kesän mittaan uusia. Cunningham White innostuu toisinaan kukkimaan myös lämpiminä syksyinä. Syksyn kukinta verottaa hiukan tulevaa kevättä, kuten kävi tänä vuonna.

cw1

Cunningham White – kauniin valkoinen kukinta.

Upeimmat alppiruusut olen bongannut Skotlannista. Kapeiden maalaisteiden varsia reunustivat valtavat alppiruusu”metsät”. Scone Palacen puistossa väriäkirjoa riitti yllin kyllin. Lajikkeita en tunnistanut, mutta tilaa kasvaa ja kukkia oli! Puisto oli muutenkin upea, suosittelen lämpimästi.

scone

Scone Palacen puistoa Skotlannissa.

Ripaus sinistä

Siperiankurjenmiekat (Iris sibirica) ovat ensimmäisiä kukkijoita puutarhassamme. Sanan varsinaisessa merkityksessä ensimmäisiä. Viisitoista vuotta sitten Itä-Suomesta äidin puutarhasta tuotu pieni paakku on jakaantunut vuosien mittaan moneksi. Sinisiä kurjenmiekkatuppaita löytyy nykyisin hiukan sieltä sun täältä tuomassa alkukesään ripauksen sinistä.

Siperiankurjenmiekka on suosikkejani paitsi sinisen värin, myös ryhdikkään muodon vuoksi. Kun kukinta on ohi, miekkamaiset, lähes graafiset lehdet antavat ryhtiä perennapenkkiin. Yksittäin istutettuna kurjenmiekka kasvaa laajaksi, näyttäväksi mättääksi. Jakaminen täytyy vain muistaa tehdä ajoissa, koska suuren mättään jakaminen vaatii melkoisia voimia ja työvälineitä. Tästä viisastuneena jaan siperiankurjenmiekan melko nuorena, jolloin pärjää vielä kohtuullisella voimalla ja terävällä lapiolla.

Tiedosto_000 (4)

Siperiankurjenmiekka viihtyy lähes kaikkialla. Kuivassa, kosteassa, täydessä auringossa kunhan maa on mehevää ja puolivarjossa metsän siimeksessä. Varjossa kukinta on hiukan myöhäisempää, mutta kestää vastaavasti pidempään. Puutarhan luottokasveja siis!

Sinisen kukinnan kaveriksi olen valinnut vaalean keltaista. Saksankurjenmiekat (Iris germanica) ovat myös tuontitavaraa, siskoni puutarhasta Loviisasta. Muutamasta suikertavasta juurakosta on riittänyt silmäniloa useampaan perennapenkkiin.

Tiedosto_000 (5)

Pitkälle jalostetut, näyttävät saksankurjenmiekat voivat olla vaateliaita kasvupaikan ja -olosuhteiden suhteen. Tämä vaaleankeltainen lajike on ehta maatiainen, vaatimaton ja vahva. Ei hätkähdä pakkastalvista tai kuivista kesistä. Paksu juurakko pitää pintansa perennapenkissä muiden joukossa. Ei vaadi välttämättä edes jakamista, mutta jaan tätä mielelläni. Eikä ole pahastunut siitäkään, vaan kukkii kauniin vaaleankeltaisin kukin yhtä aikaa siperiankurjenmiekan ja saman sävyisten valkoisten akileijojen kanssa.

2016-06-06 21.10.22

Valkoinen akileija ja siperiankurjenmiekka viihtyvät yhdessä.

Olen myös kokeillut värikkäämpiä, jalostetumpia saksankurjenmiekkoja; oranssia ja lohenpunaista. Huonommalla menestyksellä, runsaita kukkameriä ei näistä jalostetuista lajikkeista ole syntynyt.

Ps. kurjenmiekkojen suvun tieteellinen nimi  Iris tarkoittaa sateenkaarta. Värikirjoa tästä suvusta löytyykin, vaikka minun penkeistäni vähemmän.

Värillä on väliä, vai onko?

Olen joskus turhankin minimalistinen värien kanssa. Muutama lempiväri, mieluummin vähemmän kuin enemmän. Yhteen kukkapenkkiin, vieläpä etupihalle hyvin näkyville, on jostain syystä kuitenkin kertynyt oikea värien kirjo. Sama penkki, jossa kesällä kukkivat mirrinmintut liljojen seurana ja loppukesällä punahatut houkuttelevat perhosia.

Alkukesällä  istutusalue on täyttynyt monenkirjavista tulppaaneista. Syksyisin lisään joukkoon jämäpussin tai pari uusia värejä. Pinkkiä, punaista, keltaista ja kirjavaa, mitä nyt sattuu syksyn viimeisistä alekoreista löytymään. Tästä on tullut jo perinne. Osa tulppaaneista häviää vuodessa tai parissa, lopputulos on joka kevät yllätys. Värejä pullollaan koko penkki.

image

Toukokuun lopussa tulppaanit alkavat olla jo vähän nuopallaan, mutta aurinkoisen päivän väriloisto näyttää kauniilta. Pitäisiköhän lisätä kirjavia kukkapenkkejä, oma viehätys niissäkin.

 

Pakko piipahtaa pihalla!

Jos saa keuhkokuumeen, niin puutarhaintoilijalle huonoin mahdollinen kuukausi on toukokuu. No, huhtikuun ja kesä- ja syyskuun lisäksi toukokuu on huono kuukausi. Tämä tauti ei tarkistanut kalenteria eli olen siis maannut 39 asteen kuumeessa viime perjantaista asti. Onneksi viikonloppuna satoi, pieni lohtu. Ja onneksi tänään kuume oli laskenut – kiitos kasan antibiootteja, kuumetta alentavaa ja ties mitä.

Tänään oli pakko livahtaa nuuhkimaan tuoksuja oven ulkopuolelle. Ihan hiljaa ja varovasti kuin kummitätini 86 vee köpöttelin. Muutaman kuvan nappasin ja ihastelin.

IMG_3705

Luumupuu Sinikka aloittelee kukintaansa

Kirsikka- ja omenapuun lisäksi vanha luumupuu Sinikka on pian yhtä valkoista kukkapilveä.  Yksi iso oksa näytti kuolleelta, mutta muuten puu voi hyvin. Täytyy muistaa elokuussa leikata kuollut oksa pois, keväällä en sitä edes huomannut. Sinikka on siitä kiva puu, että se jää matalaksi ja luumujen kerääminen on helppoa. On myös runsassatoinen. Ampiaisten herkkua kylläkin, melkoista kilpajuoksua välillä, että ehtii ennen ampiaisia. Ne reijittävät nopeasti luumun ja imevät nesteen parempiin suihin.

Tiedosto_000 (1)

Perhosnarsissi Roadway Star?

Narsissien kuvausprojekti on vaiheessa. Onneksi kukintaa näyttää vielä riittävän, ehkä viikonloppuna ehdin. Nimeäminen sai taas uutta intoa, kun luin 1003 puutarhaa -blogin tuoretta juttua narsisseista ja ihastelin kuvia!

Ylläoleva on jokin perhosnarsissilajike, tuoksuu ihanalta. Broadway star ehkä, mutta jos tunnistat, kerro!

Tämä lyhytkin kierros teki hyvää, vaikka silmä hakeutuikin myös niihin projektipaikkoihin. Monta pensasta siirrettävänä, multaa kärrättävänä ja nauhuksia jaettavana. Mutta maltan, että kesällä jaksan.