Aihearkisto: Lukuvinkkejä

Talventörröttäjät

Keväällä ja kesällä kiertelen pihamaata kameran kanssa. Kuvia tulee otettua enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Useimmat kuvista jäävät tietokoneen syövereihin, osa tallentuu myös tänne blogiin. Talven tullen ote lipsuu, ja kameran muistikortille kertyy kuvia varsin rauhalliseen tahtiin.

Ari-Pekka Huhdan ”Talventörröttäjät” kirja sai taas kuvausinnon heräämään. Huhdan kirja on oikeataan talviasuisten heinien ja ruohojen tunnistamiseen tarkoitettu teos, jonka avulla pitäisi pystyä tunnistamaan harmaita ja kuivuneita varsia, mykeröitä ja huiskiloita. Mielenkiintoista sekin, mutta päätin tarkentaa kameran linssin tutumpiin puutarhan kasveihin.

talvi1

Hortensiaa ei lasketa talventörröttäjiin, mutta suosikkejani ympäri vuoden.

Määritelmän mukaan talventörröttäjiksi kutsutaan niitä ruohovartisia kasveja, joiden kuolleet osat säilyvät pystyssä pitkälle talveen, jopa seuraavaan kasvukauteen saakka. Kasvitieteellisillä termeillä määriteteltynä talventörröttäjät ovat talvisiementäjiä, joiden siemenistä ainakin osa varisee vasta talvella. Talventörröttäjien onkin säilyttävä pitkälle kevättalveen sillä hankikanto on parhain leviämistie. Lumettomista talvista ei ole juuri iloa talventörröttäjille.

talvi

Suomessa talvisiementäjiä on noin kaksisataa lajia. Huhta esittelee 72 yksityiskohtaista lajikuvausta, useimmat kirjassa esiteltävät lajit löytyvät tienvarsilta ja lähiluonnosta. Mikä parasta, kasvista on talvikuvan lisäksi myös kesäkuva, helpottaa tunnistamista. Kaikista kasveista myös oli pieniä yksityiskohtia ja kasviin liittyviä erikoisuuksia. Mukavaa luettavaa.

939164_1068992483125431_161919267_o

Koiranputki jää usein muiden varjoon kesällä, talvella se ”puhkeaa kukkaan.”

Pihapiirin talvisia törröttäjiä ovat erityisesti kohokkikasvit, sarjakukkaiset sekä asterikasvit. Näyttävimpiä ovat ohdakkeet, takiaiset, koiranputki ja kaunokit. Huhdan mukaan otollisin aika tunnistaa ja kuvata talventörröttäjiä on kevättalvi. Tässähän on siis koko pitkä kausi vielä edessä!

talvi5

Tässä penkissä loistavat kesällä kultapiiskut, nauhukset ja kimikit. Erityisesti taka-alalla oleva kultapiisku onkin talvella melkoinen kaunotar.

Huhdan kirjasta opin senkin, että kasveja voi haistaa myös talvella. Osassa kasveista on nimittäin talvellakin jäljellä kesän tuoksu. Erityisesti asterikasveissa löytyy lajeja, joilla tuoksu säilyy läpi talven.

talvi3

Aiemmin olen iloinnut talvikaudella eniten ikivihreistä havuista, erityisesti näistä ”sokeritopista” eli kartiovalkokuusista, jotka tarjoavat suojan pikkulinnuille ja tuuheaa vihreyttä ympäri vuoden. Huhdan kirjan myötä innostuin suunnattomasti talvisista törröttäjistä, niiden tunnistamisesta ja kuvaamisesta. Voi olla, että blogi täyttyykin talven mittaan kuivuneista huiskuloista, harmaista pompuloista ja ruskettuneista haituvista. Aina ei tarvita värejä, harmaus olkoon uusi vehreys:)

piha

Tuttu kanerva kuuluu myös talvella siementäviin kasveihin.

 

Herkkuja takapihalta

Viime keväänä vihkiydyin tosissani takapihan superfoodien maailmaan. Toki jo vuosia olin poiminut alapihan nokkoset pakkaseen ja keittänyt kuusenkerkistä siirappia jäätelön kyytipojaksi. Mutta vuohenputket ja voikukat olen repinyt kukkapenkeistä vimmalla pois.

Raija ja Jouko Kivimetsän ”Hulluna hortaan” -kirja innoitti katselemaan kukkapenkkien ylimääräisiä asukkaita ja alapihan kasvillisuutta uusin silmin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan hortoiluun.

Keväällä pihapiiriä tulee kierrettyä päivittäin, innolla kurkittua mitä maasta nousee ja ensimmäiset lumikellot ja sahramit tuntuvat joka kevät yhtä sykähdyttäviltä, pionien punaisista piipoista puhumattakaan. Mutta tänä keväänä olen riemunnut myös vuohenputkista, nokkosista, voikukista ja erityisesti ketunleivistä.

 

Viime kesän hortasuosikiksi (vuohenputki-basilika-juustopiiraan ohella) nousi pesto ketunleivistä ja voikukista:

3 dl sileälaitaisia voikukan lehtiä
1/2 dl ketunleipää eli käenkaalia (taisin laittaa desin)
1-2 valkosipulin kynttä
1/2 dl neitsytoliiviöljyä (käytin Neito-rypsiöljyä, pidän sen pehmeästä mausta)
2-3 rkl raastettua parmesaania
2 rkl pinjansiemeniä
1/2 tl (ruusu)suolaa
limepippuria myllystä

Hienonna tehosekottimessa voikukanlehdet, ketunleivät, pinjansiemenet, kuoritut valkosipulinkynnet, juustoraaste ja osa öljystä. Lisää öljyä, kunnes saat tasaisen koostumuksen. Mausta suolalla ja limepippurilla.
(Ohje Hulluna hortaan –kirjassa s. 125).

Hulluna hortaan – hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista -kirja on pullollaan herkullisia reseptejä villivihanneksista, tunnistus-, keräys- ja säilömisvinkkien lisäksi. Vaikka edelleen käyn kukkapenkeissä vuohenputkien ja voikukkien kimppuun, osan poimin lautaselle ja villimmässä osassa puutarhaa ne saavat kasvaa mittaansa – nautin niistä pitkin kesää ja säilön talven varalle. Pakastin tyhjeni juuri kuusenkerkkäpussukoista, mainio lisä smoothien joukkoon. Mutta kohta kaunista vihreää on taas tarjolla.

Puutarhat yrttejä tulvillaan

Kun kotipuutarhuri lähtee matkamessuille, tuliaisena ei ole kaukokuumetta ja matkaesitteitä vaan, yllätys yllätys – puutarhakirja ja yhä kasvava odotus tulevaan kasvukauteen.

Medicin, mat och magi on kirja yrteistä, puutarhoista ja viisaista vanhoista naisista. Kirja liikkuu nunnien ja mummojen yrttitarhoissa, kurkistaa kansanperinteen ja lääkekasvien historiaan. Kauniisti taitettu, upeilla kuvilla elävöitetty ja sujuvalla kerronnalla maustettu 150 sivun aikamatka kesään, historiaan, nykyhetkeen ja puutarhan voimaannuttavaan tunnelmaan.

Ruotsinkielisestä kirjasta selviää kouluruotsillakin kohtuullisesti, kuvien tarjoama tunnelma paikkaa aukot omassa, vaillinaisessa sanavarastossa. Kirjan kirjoittaja Patricia Bruun on herättänyt henkiin vanhojen puutarhojen ja ennen kaikkea yltäkylläisten yrttien hehkun. Kirjan on kustantanut Sagalundin ja Naantalin museo yhteistyössä Westersin puutarhan kanssa.

Kirja sai ajatukset suuntautumaan tulevaan kesään ja Kemiön saarelle. Googlemapsista tuli jo reittiä suunniteltua ja kohteita merkittyä. Läheltä löytyy myös Pionien koti Taivassalosta, jonne retkeä on tullut suunniteltua jo kauan. Käynti matkamessuilla täytti siis kuitenkin tehtävänsä, kasvavan puutarhakuumeen lisäksi puhkesi myös matkakuume.

Ps. Westersin puutarhan verkkosivuilla paikkaa kuvataan sielun ja ruumiin keitaana, kirjan kuvituksen perusteella tämä on helppo uskoa!

 

Follow my blog with Bloglovin

Hortoilua

Opas takapihan superfoodien herkulliseen maailmaan vie mennessään. Kirjan tekijät, Raija ja Jouko Kivimetsä totisesti tietävät mistä kirjoittavat, hortoilun pioneereja Suomessa kun ovat.

Luonnossa kasvavien villivihannesten eli hortan kerääminen, käsittely ja niistä kokkaaminen on elämäntapa, josta jokainen voi omaksua itselleen sopivan siivun.

Tulevan kevään ja kesän tulen kulkemaan tämä kirja mukanani, alkukeväästä myöhäiseen syksyyn asti. Vaikka pakastimeen ja kaappiin on jo nyt kertynyt kaikenlaista pinaatista pihlajanmarjaan, ”Hulluna hortaan” siivittää innostuksen potenssiin kolme. Vai mitä mieltä pitää olla villivihannesmantelirieskasta nokkosista ja vuohenputkista valmistetun peston kera.

Lisää hortoilusta, reseptiikkaa ja innostusta hortoilu.fi

Hulluna hortaan – hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista.
Tekijät Raija ja Jouko Kivimetsä.

Herkkä kerkkä

 

kuusenk

Kuusenkerkät – keväinen superfood. Kerkät sisältävät runsaasti hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä antioksidantteja. Kerkistä voi keittää teetä tai puristaa mehua, olen myös pakastanut niitä ja käyttänyt talvella flunssakautena höyryhengityksessä. Kerkän eteeriset öljyt irrottavat limaa ja lievittävät myös tulehduksia.

Herkullisin, ja epäterveellisin, tapa on tehdä kuusenkerkkäsiirappia. Ei mitään pikaruokaa, mutta jäätelön kanssa ah niin kirpeän makeaa. Sopii myös pannacotan seuraksi.

Kuusenkerkkäsiirappi
2 l kuusenkerkkiä
5 dl sokeria
vettä

Pane kuusenkerkät kattilaan kylmään veteen, niin että ne peittyvät. Anna olla vedessä yön yli.

Hauduta kerkät vedessä miedolla lämmöllä noin pari tuntia ja anna kerkkäveden tämän jälkeen seistä noin tunti. Siivilöi kerkät pois joko harsokankaan tai siivilän läpi. Itse käytän siivilää, koska tekovaiheessa huomaan taas unohtaneeni ostaa harsoja.  Kaada siirappi takaisin puhtaaseen kattilaan. Lisää sokeri ja anna sen liueta miedolla lämmöllä koko ajan hämmentäen. Keitä siirappia vielä noin 1-2 tuntia, kuori vaahto pois keitoksen pinnalta. Valmista kunnes seos muuttuu tummanruskeaksi ja siirappimaiseksi. Hyytymistä voi testata tipauttamalla pienen pisaran lautaselle.

Pullota siirappi puhtaisiin lasipurkkeihin. Säilyy tummassa pullossa huoneenlämmössä.

Tunnelmointia

Sunnuntaille on luvassa aurinkoista ja lämmintä. Sitä odotellessa tunnelmoin vanhojen puutarhalehtien parissa. Else ja Vesa Leinon ”Tulppaanitarhan lumo” on lumoava kirja. Opin juuri, mitä kaikkea tein syksyllä väärin. No, korjausliikkeitä voi aina tehdä. Sain myös loistavan idean värittää alapiha idänsinililjojen ja posliinihyasinttien mereksi seuraavaksi kevääksi. Paikka on juuri sopiva, saa villiintyä rauhassa.

Kuva

Uskollinen puutarhurini osaa ottaa tämän ajan levon kannalta, olihan syksy hänellekin kovin kiireinen. Kukkaloistoa odotellen, saa nähdä mistä tulppaanit tänä keväänä löytyvät.

rilla