Aihearkisto: Talvi

Kurkistus vuoteen 2016

Monen blogin innoittamana päätin myös kurkistaa viime vuoteen. Mitä tuli tehtyä, opittua tai jäi erityisesti mieleen. Blogi on elänyt todellista hiljaiseloa, mutta tänään ilmassa oli pilkahdus kevättä. Ajatukset singahtivat jo tulevaan tulppaanimereen…

Mitä unelmia toteutin vuonna 2016?

Vuoden 2016 toteutunut unelma oli keittiöremontti. Vaikka se ei suoranaisesti liity puutarhaan näin nopsasti ajateltuna, perustelen. Uudistuneen keittiön myötä sain yhden ikkunan itäpuolelle päin pihaa. Keittiön erkkeriin hankittu korkea pöytä ja tuolit @nikari varmistavat sen, että puutarha suorastaan tulvii sisälle kaikkina vuoden aikoina. Tulevan kevään sipulikukatkin piti valita  sillä perusteella, millaiset näkymät aamukahvilla on… Odotan jo keittiön ikkunan edustalla kasvavien kirsikka- ja omenapuiden kukintaa. Toteutunut unelma, joka tuo puutarhan uudella tavalla esiin.tiedosto_000-31

 

Mitä opin vuonna 2016?

Opin hidastamaan tahtia. Opin myös ilahduttamaan itseäni tuoreilla kukilla, voi mikä ehtymätön lähde oma pihapiiri onkaan.

Mistä murehdin?

Vuosi 2016 oli sävyltään mollivoittoinen. Kovan talven jälkeensä jättämät tuhot perennapenkeissä ja koristepensaissa kutistuivat olemattomiksi toukokuussa parhaaseen kevään kukoistuksen aikaan. Jouduin luopumaan rakkaasta pääpuutarhuristani. Kun yli 12 vuotta on tonkinut samoja multakasoja, menetys tuntui musertavalta.

Heti perään iskenyt keuhkokuume (liekö psykosomaattista), vei innon kasvimaasta ja perunan istutuskin tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. Satokausi oli poikkeuksellisen laiha.

Vuonna 2016 nautin erityisesti?

Alkukesän upeasti kukkivat hedelmäpuut ylittivät kaikki odotukset. Kukinta kesti pitkään, ja omena- ja kirsikkapuut olivat tulvillaan kukkia. Heinäkuussa piha täyttyi perhosista, ja myös sammakot ja konnat olivat vakituisia seuralaisia. Pieni punarinta tuntui melkein kesyyntyvän kesän aikana, seuraili mukana pihatöissä myöhäiseen syksyyn asti.

Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Puutarhaan liittyen minulla on kaksi kestohaavetta; cottage garden tyylinen kasvihuone ja vesiaihio. Jälkimmäinen taitaa olla helpompi toteuttaa. Talven mittaan olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota paitsi ikivihreisiin, myös eri sävyisiin pensaisiin ja puihin. Monet pensaat, kuten kanukat, tuovat väriä myös harmaaseen vuoden aikaan. Eri sävyisten lehtien yhdistelmät ovat kiehtovia, ja vuonna 2017 aion erityisesti kiinnittää huomiota lehtipuiden eri sävyihin ja niiden yhdistelmiin.

Tänään ilmassa oli ripaus kevättä, puutarhakirjojen pino yöpöydällä kasvaa:)

 

 

 

Tallenna

Talventörröttäjät

Keväällä ja kesällä kiertelen pihamaata kameran kanssa. Kuvia tulee otettua enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Useimmat kuvista jäävät tietokoneen syövereihin, osa tallentuu myös tänne blogiin. Talven tullen ote lipsuu, ja kameran muistikortille kertyy kuvia varsin rauhalliseen tahtiin.

Ari-Pekka Huhdan ”Talventörröttäjät” kirja sai taas kuvausinnon heräämään. Huhdan kirja on oikeataan talviasuisten heinien ja ruohojen tunnistamiseen tarkoitettu teos, jonka avulla pitäisi pystyä tunnistamaan harmaita ja kuivuneita varsia, mykeröitä ja huiskiloita. Mielenkiintoista sekin, mutta päätin tarkentaa kameran linssin tutumpiin puutarhan kasveihin.

talvi1

Hortensiaa ei lasketa talventörröttäjiin, mutta suosikkejani ympäri vuoden.

Määritelmän mukaan talventörröttäjiksi kutsutaan niitä ruohovartisia kasveja, joiden kuolleet osat säilyvät pystyssä pitkälle talveen, jopa seuraavaan kasvukauteen saakka. Kasvitieteellisillä termeillä määriteteltynä talventörröttäjät ovat talvisiementäjiä, joiden siemenistä ainakin osa varisee vasta talvella. Talventörröttäjien onkin säilyttävä pitkälle kevättalveen sillä hankikanto on parhain leviämistie. Lumettomista talvista ei ole juuri iloa talventörröttäjille.

talvi

Suomessa talvisiementäjiä on noin kaksisataa lajia. Huhta esittelee 72 yksityiskohtaista lajikuvausta, useimmat kirjassa esiteltävät lajit löytyvät tienvarsilta ja lähiluonnosta. Mikä parasta, kasvista on talvikuvan lisäksi myös kesäkuva, helpottaa tunnistamista. Kaikista kasveista myös oli pieniä yksityiskohtia ja kasviin liittyviä erikoisuuksia. Mukavaa luettavaa.

939164_1068992483125431_161919267_o

Koiranputki jää usein muiden varjoon kesällä, talvella se ”puhkeaa kukkaan.”

Pihapiirin talvisia törröttäjiä ovat erityisesti kohokkikasvit, sarjakukkaiset sekä asterikasvit. Näyttävimpiä ovat ohdakkeet, takiaiset, koiranputki ja kaunokit. Huhdan mukaan otollisin aika tunnistaa ja kuvata talventörröttäjiä on kevättalvi. Tässähän on siis koko pitkä kausi vielä edessä!

talvi5

Tässä penkissä loistavat kesällä kultapiiskut, nauhukset ja kimikit. Erityisesti taka-alalla oleva kultapiisku onkin talvella melkoinen kaunotar.

Huhdan kirjasta opin senkin, että kasveja voi haistaa myös talvella. Osassa kasveista on nimittäin talvellakin jäljellä kesän tuoksu. Erityisesti asterikasveissa löytyy lajeja, joilla tuoksu säilyy läpi talven.

talvi3

Aiemmin olen iloinnut talvikaudella eniten ikivihreistä havuista, erityisesti näistä ”sokeritopista” eli kartiovalkokuusista, jotka tarjoavat suojan pikkulinnuille ja tuuheaa vihreyttä ympäri vuoden. Huhdan kirjan myötä innostuin suunnattomasti talvisista törröttäjistä, niiden tunnistamisesta ja kuvaamisesta. Voi olla, että blogi täyttyykin talven mittaan kuivuneista huiskuloista, harmaista pompuloista ja ruskettuneista haituvista. Aina ei tarvita värejä, harmaus olkoon uusi vehreys:)

piha

Tuttu kanerva kuuluu myös talvella siementäviin kasveihin.

 

-28 astetta

Riippumatta ulkolämpötilassa, joulun jälkeen hiipii vääjäämättä pihakuume. Tänään mittari näytti -28, ulos oli kameran kanssa päästävä. Edes pieni kierros, kurkkaamassa onko omenapuiden suojukset paikoillaan. Kerrankin ne tuli laitettua kunnolla ja ajoissa! Jälkiä oli runsaasti, vaurioita ei näkynyt.

Laiskuuttani, vai vuosien tuomaa kokemusta, sain kiittää siitä, että talventörröttäjät somistivat talvista maisemaa. Tähän aikaan vuodesta kun kaikki on piilossa tai jäässä, törröttäjät jaksavat vain. Nauhuksista, jättilaukasta ja jopa koiranputkesta on iloa ympäri vuoden. Rikkaruohotkin siis kunniaan, kaikkea ei tarvitse raivata syksyllä pois.

 

Eikä useimmiten tule raivattuakaan, aina unohtuu jotain. Viime syksynä näköjään neljä ruukkua. Ovatkohan edes pakkasen kestäviä?! Puolustukseksi täytyy sanoa, että juuri ennen joulua keräsin ruukuista vielä persiljaa. Ulkolämpötila oli +8. Lähes ympärivuotinen keittiöpuutarhani, näillä leveyksillä.

12511107_1069113016446711_985727152_o

 

Jouluhyasintit

image

Tänä jouluna ostin hyasinti- aijai, pakko tunnustaa- Ikeasta. Ei Ikeasta ostamisessa mitään huonoa ole. Perinteisesti olen vain kannattanut pientä paikallista kukkakauppaa, tunnelman, hyvän palvelun ja yrittäjyyden nimissä. Nyt tuli mukamas kiire ja kukat tuli hankittua samalla reissulla lautasliinojen, kynttilöiden ja jouluvalosetin kanssa.

Monta valkoista ja lilaa, vaaleanpunaisia myös tuoksun vuoksi. Ne tuoksuvat voimakkaimmin ja minulle joulu tulee hyasintin tuoksusta, toki monesta muustakin.

Myönnetään, ostin kovin nuppuiset kukat melko myöhään. Kuitenkin melkein viikkoa ennen aattoa. Etteivät aukeaisi liian aikaisin, sopivasti kuusen tuoksuun sekoittuen. No, nämä mokomat eivät suostuneet aukeamaan vielä tapaninpäivänäkään. Vetelin nuppuista tuoksua nenään, ei kummoista! Vähän jo meinasi ilme kiristyä, kun sinttiruukkujen ja asetelmien ohi kävelin.

Olivat siis hitaita, nuo IKEAn hyasintit. Mutta kun pyhien jälkeen yks kaks kasvattivat vartta ja alkoivat näyttää oikeilta hyasinteilta, tuoksuivat ja kestivät pitkääääään. Nyt ne on jo leikattu ja pistetty pimeään odottamaan kevättä. Milloinhan ne kukkivat puutarhassa? Ja kuinka kauan?image

Pitämyspuu

Pihapiirin pitämyspuu, vanhan suomalaisen tiedon mukaan pitämyspuu toimii välittäjänä maan ja taivaan, henkimaailman, vainajien, jumalten ja ihmisten välillä. Sen luokse mennään hiljentymään, hakemaan neuvoa, lohdutusta, voimaa tai purkamaan ylimääräistä energiaa. – Marja Tikka 2006 –

Pihassamme on useita tärkeitä puita; etupihan pihjala, tienvarren rusokirsikat, huikeata vauhtia kasvavat tammet ja linnuille yöpuun tarjoava tiheä kuusi. Tässä nyt muutamia alkajaisiksi.

Mutta se pitämyspuu, se on ehdottomasti kalliolla suojan tarjoava kuusi. Vanhan tiedon mukaan pitämyspuu toimii kahteen suuntaan; sille annetaan ja se antaa, sille puhutaan ja se puhuu. Puu toimii välittäjänä maan ja taivaan välillä, henkimaailman, vainajien ja jumalten ja ihmisten välillä. Sen kautta pystymme lähestymään sellaisia tahoja, joihin voi muuten olla vaikeaa olla yhteydessä.

Pihamme pitämyspuu on tarjonnut suojaisen leikkipaikan kallion ja metsän kupeessa. Juuri sen puun juureen teimme ensimmäisen retken pihallamme, kun mitään pihaa ei vielä edes ollut.

Juuri tuon puun ja kallion lomaan olen hahmotellut omaa japanilaista puutarhamme – fengshuin ajatuksin, suomalaisin maustein, ikiaikaisen puun rauhassa.

Pihapiirin pyhä puu kasvoi muinoin usein talon välittömässä läheisyydessä, pihapiirissä, pellolla, tien laidassa. Se oli suuri, oksakas, jättimäinen, ikivanha, vahva, mainio, muuten vain silmiinpistävä puu. Puulle annettiin nimityksiä kuten pyhä honka, pyhityspuu, pitämyspuu, palvontapuu, uhripetäjä, juustokoivu, aljopuu, pihakuusi, pihapuu, tonttipuu, kyläpuu, jumalakuusi, jumala, haltijanpuu, taikapuu, onnipuu, hiisikoivu, talonvahti, sukupuu tai kunniamänty – vain osan Haavion antamista esimerkeistä mainiten (Martti Haavio 1951).

”Kun suuri puu kaatuu, metsässä on pitkään aution näköistä.” Pihamme pitämyspuu – ikivanha kuusi, sai viime syksynä uuden merkityksen kun isäni viimeinen matka alkoi pihapiiristämme. Isäni, metsämies, vahva kuin ikiaikainen kuusi – ikivanha näre. Pitämyspuumme seisoo vahvasti kallion ja metsän reunassa. Se  tarjoaa hyvän suojan.

Takapakkia

Vielä viime viikolla näytti ennätyksellisen hyvältä. Lumikellot ja kevätsahramit puskivat terhakkaasti aurinkoisimmilta paikoilta ja tulppaanien alut olivat jo huolestuttavan suuria.

krookus

Pihapiirimme orava, joka meillä kulkee nimellä keijo, oli selvästi myös kevättunnelmissa. Lintulaudan pähkinöitä vatsa pullollaan, se napotti tyytyväisenä puussa. Kukapa ei, maaliskuu juuri puolivälissä ja lämmintä mukavasti kymmenen astetta.

orava

Keijo kevättunnelmissa.

Puolivälissä eli 15.3. tulikin enemmän lunta kuin koko talvena. Tarkoitus oli laittaa linnunpöntöt tänään puuhun, mutta nyt saa jäädä. Pahoittelut, ensi viikonloppuna. Kärvistelkää siihen saakka. Ei kai nyt tässä lumisateessa kukaan viitsi alkaa pesimään?

 

Autotallissa sentään valmistuvat kovaa vauhtia kannelliset istutuslaatikot yrteille ja salaateille. Lupaus vihreämmästä huomisesta.

Lumikelloista viis, kyllä meillä kukkia pihalla on. Ja itse asiassa lumen kuorruttamat pensaat ovat aika kauniita.

lumi

15.3. Lumi kuorrutti pensaat.

Uskollinen puutarhurini osaa ottaa ilon irti myös lumesta, kohta se joutuu kaivelemaan taas multaa. Tällä ilmalla täällä on aika vähän tehtävää. Sisätiloihin, onneksi on kesken vielä Eija Klaucken kirja ”Elämyspuutarha, yksi piha, monta tunnelmaa”. Näin se on, tänään näissä tunnelmissa, toivottavasti viikon kuluttua jo linnunpönttöjen ja puutarhasaksien parissa.

Kuva

Ps. Eijan puutarha http://www.eijasgarden.fi/index.php/fi/eija-klaucke on käynnin arvoinen kohde – ihana cottage garden ja paljon muuta, suosittelen lämpimästi. Mutta hiukan keväämmällä. Samalle reissulle voisi yhdistää vaikka Kotkan Sapokan tai Elimäen Arboretumin Mustilassa http://www.mustila.fi/

Alppiruusujen aikaan Mustila on kauneimmillaan. Sitä odotellessa.