Avainsana-arkisto: Akileija

Mukavat maatiaiset

Johtuuko kovasta viime talvesta vai mistä, mutta tänä kesänä erityisesti maatiaiskasvit ovat olleet kukoistavia. Ei liene turha sanonta, että maatiaiset ovat luotu kestämään. Monen herkemmän perennan kukinta on ollut vaisua, mutta siperiankurjenmiekat kukkivat alkukesällä sinisenä merenä, kurjenmiekkojen ja akileijojen seurana. Humala kohoaa korkeuksiin, aitoukonhatut päättävät runsasta kukintaansa ja kultapallot huojuvat tuulessa. Syysasteri alkaa päästä kohta vauhtiin ja kukintaa on luvassa pitkälle syksyyn.

kultapallo

Kultapallo, vuoden 2011 maatiaiskasvi.

Paitsi että maatiaiset ovat olleet tänä kesänä erityisen kestäviä, tuntuu myös mukavalta ajatella olevansa osa laajempaa ketjua. Maatiaislajeja alkoi syntyä eri puolille maapalloa noin 10 000 vuotta sitten! Suomessa maatiaisperennoilla tarkoitetaan niitä monivuotisia kukkia, joita on viljelty Suomessa vähintään puoli vuosisataa. Pitkä aika sekin.

malva

Malva, vuoden 2007 maatiaiskasvi.

Omia maatiaisiani olen saanut äidiltä ja tätien vanhoista pihapiireistä. Sormustinkukat ovat tupsahtaneet ties mistä, niitä en koskaan muista hankkineeni. Yksi suosikkini on sinivalkoinen ukonhattu, vanhasta puutarhasta Itä-Suomesta saatu alku. Vähintäänkin sen puoli vuosisataa vanha ja kestävä.

mat

ukko

Aitoukonhattu, vaatimaton & kaunis.

Maatiainen ry valitsee vuosittain vuoden maatiaiset, tänä vuonna valittiin euroopanpähkinäpensas ja maatiaiskissa – hyviä valintoja molemmat!

Kun se seuraava kesä jo siintää mielessä, huomasin eksyneeni Niittysiemenen sivuille. Lisää maatiaisia mahtuisi, olisiko salkoruusujen ja ampiaisyrttien aika?

Oman pihapiirini maatiaisperennoja ovat: aitoukonhattu, akileija, harjaneilikka, humala, idänunikko, jaloritarinkannus, karpaattienkello, kaunokainen, kultapallo, kurjenmiekka, malva, punahattu, ruskolilja, rönsyakankaali, siperiankurjenmiekka, sormustinkukka, syysasteri, syysleimu, tatar, tarha-alpi, tähtiputki ja varjolilja.

Ripaus sinistä

Siperiankurjenmiekat (Iris sibirica) ovat ensimmäisiä kukkijoita puutarhassamme. Sanan varsinaisessa merkityksessä ensimmäisiä. Viisitoista vuotta sitten Itä-Suomesta äidin puutarhasta tuotu pieni paakku on jakaantunut vuosien mittaan moneksi. Sinisiä kurjenmiekkatuppaita löytyy nykyisin hiukan sieltä sun täältä tuomassa alkukesään ripauksen sinistä.

Siperiankurjenmiekka on suosikkejani paitsi sinisen värin, myös ryhdikkään muodon vuoksi. Kun kukinta on ohi, miekkamaiset, lähes graafiset lehdet antavat ryhtiä perennapenkkiin. Yksittäin istutettuna kurjenmiekka kasvaa laajaksi, näyttäväksi mättääksi. Jakaminen täytyy vain muistaa tehdä ajoissa, koska suuren mättään jakaminen vaatii melkoisia voimia ja työvälineitä. Tästä viisastuneena jaan siperiankurjenmiekan melko nuorena, jolloin pärjää vielä kohtuullisella voimalla ja terävällä lapiolla.

Tiedosto_000 (4)

Siperiankurjenmiekka viihtyy lähes kaikkialla. Kuivassa, kosteassa, täydessä auringossa kunhan maa on mehevää ja puolivarjossa metsän siimeksessä. Varjossa kukinta on hiukan myöhäisempää, mutta kestää vastaavasti pidempään. Puutarhan luottokasveja siis!

Sinisen kukinnan kaveriksi olen valinnut vaalean keltaista. Saksankurjenmiekat (Iris germanica) ovat myös tuontitavaraa, siskoni puutarhasta Loviisasta. Muutamasta suikertavasta juurakosta on riittänyt silmäniloa useampaan perennapenkkiin.

Tiedosto_000 (5)

Pitkälle jalostetut, näyttävät saksankurjenmiekat voivat olla vaateliaita kasvupaikan ja -olosuhteiden suhteen. Tämä vaaleankeltainen lajike on ehta maatiainen, vaatimaton ja vahva. Ei hätkähdä pakkastalvista tai kuivista kesistä. Paksu juurakko pitää pintansa perennapenkissä muiden joukossa. Ei vaadi välttämättä edes jakamista, mutta jaan tätä mielelläni. Eikä ole pahastunut siitäkään, vaan kukkii kauniin vaaleankeltaisin kukin yhtä aikaa siperiankurjenmiekan ja saman sävyisten valkoisten akileijojen kanssa.

2016-06-06 21.10.22

Valkoinen akileija ja siperiankurjenmiekka viihtyvät yhdessä.

Olen myös kokeillut värikkäämpiä, jalostetumpia saksankurjenmiekkoja; oranssia ja lohenpunaista. Huonommalla menestyksellä, runsaita kukkameriä ei näistä jalostetuista lajikkeista ole syntynyt.

Ps. kurjenmiekkojen suvun tieteellinen nimi  Iris tarkoittaa sateenkaarta. Värikirjoa tästä suvusta löytyykin, vaikka minun penkeistäni vähemmän.