Avainsana-arkisto: kultapallo

Hauskat hujopit

Kun on hehtaari täytettävänä, korkeat perennat ovat pelastus. Ja sopivat kyllä pienempäänkin puutarhaan! Hujopeista muodostuu napakka vastakohta pyöreämmille muodoille ja ne toimivat erinomaisina katseenvangitsijoina. Ikään kuin johdattelevat katsetta ja rikkovat sopivasti yksitoikkoisia alueita avarassa tilassa.

Omia suosikkejani ovat korkeat jaloangervot, syksyllä loistavat nauhukset, kimikit ja keväiset jättilaukat.

Jaloangervot

Jaloangervoista löytyy perennapenkin täytettä moneen makuun. Ne sietävät hyvin hapanta maata ja ovat viihtyneet vuosia hyvin atsaleojen, matalien havujen ja hortensioiden kanssa samassa penkissä. Jaloangervot pysyvät hyvin aisoissa eli niiden kanssa on helppo suunnitella istutusalueita, ne eivät leviä holtittomasti kun selän kääntää. Jaloangervot ovat myös hyviä perhoskasveja, houkuttelevat erityisesti neitoperhosia.

Korkeista angervoista palkitseva loppukesän kukkija on ollut reilut 80 cm korkeaksi kasvava Cattley. Koko penkki hehkuu kuin vispipuuro.

IMG_8234

Jaloritarinkannus

Jaloritarinkannus kasvaa puolitoistametriseksi, jopa kahteen metriin. Yhtä korkeaa ja komeaa perennaa saa hakea. Meidän melko tuulisella pihamaalla se on osoittautunut melko työlääksi tuettavaksi, mutta kaunis kukinta kyllä motivoi pinnistelemään tuennan kanssa. Hyvä keino on laittaa napakka keppi (esim. bambukeppi on hyvä) paikoilleen jo istutusvaiheessa, sillä ritarinkannus tarvitsee tukea koko varren mitalta.

Jaloritarinkannus Delphinium 03

Jaloritarinkannus Delphinium Grandiflorum

Jättilaukkka

Alkukesän suosikkini, jättilaukkoja ei voi olla liikaa. Lilat ovat upeita väriläiskiä, jotka näkyvät kauas. Valkoisissa on oma viehätyksensä. Jättilaukkojen kukinta kestää kauan, useita viikkoja. Ne säilyvät hyvin myös maljakossa. Keväisten kimppujen luottokukkia siis. Kukinnan jälkeenkään laukkoja ei tarvitse kiiruhtaa leikkaamaan alas, vaan ne pysyvät penkissä hauskoina palloina vaikka pitkälle syksyyn.

Ja mikä parasta, laukat eivät tunnu kelpaavan myyrille eivätkä jäniksille. Etenkin jälkimmäisiä tällä pihamaalla riittää!

Tiedosto_000 (4)Tiedosto_000 (5)

Tummatulikukka

Näitä en muista koskaan hankkineeni, mutta jostakin siemeniä on ilmaantunut. Ne kasvattavat ensimmäisenä kesänä vain valtavan suuren lehtiruusukkeen. Luulen, että olen repinyt niitä pois, koska en ole tiennyt mitä ne ovat. Jokunen onnistui kasvattamaan kukkavarren seuraavana kesänä ja nyt ne saavat kukkia rauhassa. Ja siementävätkin melko ahkerasti eli harvennusta olen joutunut tietyiltä paikoilta tekemään.

Olen iloinen, että tuuli on tuonut tullessaan näitä valkokukkaisia tummatulikukkia. Tulikukista löytyy myös keltaisia (ukontulikukka, jättitulikukka) mutta keltaisten hujoppien titteli on varattu nauhuksille ja kultapalloille. Keltaiset tulikukat ovat kuulemma myös innokkaampia leviämään. Valkoiset pysyvät aika hyvin hallinnassa.

Jättitulikukka viihtyy lähes missä vain. Olen siirtänyt niitä jopa erityisen kuivaan ja melko varjoisaan istutusalueeseen, suuren kuusen siimekseen. Ne eivät ole milläänsäkään, kukkavartta riittää, metristä puoleentoista, hiukan kasvupaikasta riippuen.

IMG_8009

Valkokukkainen tummatulikukka Verbascum nigrum Album

Tiedosto_001

Tulikukan kukinta on kaunis, koko pitkä kukkavarsi on täynnä pieniä kukkia.

Kimikit

Kimikkejä olen kehunut aikaisemminkin, ehdottomasti suosikkejani varjoisten paikkojen näyttävinä kukkijoina. Kimikki on mukavan sirokasvuinen perenna, jonka helmimäiset kukinnot kestävät kauan. Kimikin istutusohjeissa sanotaan, että ne eivät viihdy tuulisella paikalla eivätkä pidä siirtämisestä. Omat kokemukseni ovat päinvastaisia. Tuulisella pihamaallamme kimikit pysyvät napakasti pystyssä. Olen myös siirtänyt ja jakanut kimikkejä melko huolettomasti ja ne ovat uskollisesti lähteneet kasvamaan.

Kimikit viihtyvät parhaiten puolivarjossa, jopa hyvinkin varjoisella kasvupaikalla. Kimikkien kukinta on kaunis, mutta tuoksu hiukan epämiellyttävä. Sitä ei siis kannata istuttaa aivan oleskelualueen viereen. Kauniista ja pitkään kestävästä kukinnasta huolimatta en suosittele poimimaan näitä hujoppeja maljakkoon!

IMG_7843

IMG_8032

Kimikit ja valtikkanauhukset viihtyvät samoilla kasvupaikoilla.

Nauhukset

Nauhukset peittävät nopeasti kasvupaikkansa eikä rikkaruohoista tarvitse juurikaan huolehtia.  Nauhukset ovat selviytyjiä, helppohoitoisia ja melko vaatimattomia kasvupaikan suhteen. Kosteassa ja puolivarjossa kukinta on runsainta. Eri nauhuslajikkeita yhdistämällä keltainen kukkaryhmä kukkii heinäkuun puolivälistä lokakuulle asti. Lajista riippuen nauhukset kasvavat metristä lähes kahteen metriin eli pituutta ja näyttävyyttä nauhuksista löytyy. Ja melkoisia perhosten ja pölyttäjien houkuttelijoita.

IMG_8015

Valtikkanauhus

IMG_8010

Kallionauhus Desdemona

 

IMG_7364

Kallionauhus Britt-Marie Crawford on näyttävä jo alkukesällä kun munuaismaiset lehdet kasvavat pituutta.

Kultapallo

Kultapallosta löytyy kahta lajiketta. Perinnekasvi kultapallo ’Goldball’ kasvaa reilusti kaksimetriseksi ja vaatii HYVÄN tuennan pysyäkseen pystyssä. Matalampi versio ’Goldquelle’ jää alle metrin korkeaksi. Kukinta on molemmissa samanlainen. Kultapallot kukkivat elokuusta lähes talven tuloon asti. Ne eivät juuri hoitoa vaadi, paitsi korkeampi lajike napakan tuennan.

Kun muutaman vuoden olin yrittänyt keksiä jos minkälaisia tukikehikoita kultapalloille, luin jostakin niksin, joka toimii hyvin. Leikkaan kultapallot (korkeampi lajike) juhannuksen tienoilla noin puolen metrin korkeuteen. Juhannukseen mennessä kultapallot ovat nimittäin ehtineet kasvattaa vartta reilusti yli metrin mittaiseksi. Kukinta alkaa elokuussa hiukan myöhemmin, mutta pysyvät järjellisessä pituudessa. Ne vaativat edelleen tuentaa, mutta eivät niin paljon ja kestävät jotenkuten pystyssä. Lähes aina…

Tiedosto_000 (1)

Kultapallot rankkasateen jälkeen, tästä ei enää nousta…

Makuulla tai pystyssä, kultapallot ovat hauskoja hujoppeja ja piristävät loppukesällä myös maljakossa.

Tiedosto_000 (8)

 

 

 

 

Tallenna

Mukavat maatiaiset

Johtuuko kovasta viime talvesta vai mistä, mutta tänä kesänä erityisesti maatiaiskasvit ovat olleet kukoistavia. Ei liene turha sanonta, että maatiaiset ovat luotu kestämään. Monen herkemmän perennan kukinta on ollut vaisua, mutta siperiankurjenmiekat kukkivat alkukesällä sinisenä merenä, kurjenmiekkojen ja akileijojen seurana. Humala kohoaa korkeuksiin, aitoukonhatut päättävät runsasta kukintaansa ja kultapallot huojuvat tuulessa. Syysasteri alkaa päästä kohta vauhtiin ja kukintaa on luvassa pitkälle syksyyn.

kultapallo

Kultapallo, vuoden 2011 maatiaiskasvi.

Paitsi että maatiaiset ovat olleet tänä kesänä erityisen kestäviä, tuntuu myös mukavalta ajatella olevansa osa laajempaa ketjua. Maatiaislajeja alkoi syntyä eri puolille maapalloa noin 10 000 vuotta sitten! Suomessa maatiaisperennoilla tarkoitetaan niitä monivuotisia kukkia, joita on viljelty Suomessa vähintään puoli vuosisataa. Pitkä aika sekin.

malva

Malva, vuoden 2007 maatiaiskasvi.

Omia maatiaisiani olen saanut äidiltä ja tätien vanhoista pihapiireistä. Sormustinkukat ovat tupsahtaneet ties mistä, niitä en koskaan muista hankkineeni. Yksi suosikkini on sinivalkoinen ukonhattu, vanhasta puutarhasta Itä-Suomesta saatu alku. Vähintäänkin sen puoli vuosisataa vanha ja kestävä.

mat

ukko

Aitoukonhattu, vaatimaton & kaunis.

Maatiainen ry valitsee vuosittain vuoden maatiaiset, tänä vuonna valittiin euroopanpähkinäpensas ja maatiaiskissa – hyviä valintoja molemmat!

Kun se seuraava kesä jo siintää mielessä, huomasin eksyneeni Niittysiemenen sivuille. Lisää maatiaisia mahtuisi, olisiko salkoruusujen ja ampiaisyrttien aika?

Oman pihapiirini maatiaisperennoja ovat: aitoukonhattu, akileija, harjaneilikka, humala, idänunikko, jaloritarinkannus, karpaattienkello, kaunokainen, kultapallo, kurjenmiekka, malva, punahattu, ruskolilja, rönsyakankaali, siperiankurjenmiekka, sormustinkukka, syysasteri, syysleimu, tatar, tarha-alpi, tähtiputki ja varjolilja.