Avainsana-arkisto: maatiaiskasvit

Maa-artisokkaa & minttua lautaselle

Kaikki talven merkit ovat ilmassa; lokakuu vaihtuu marraskuuksi, sunnuntaina käännettiin kellot talviaikaan ja keskiviikon sääkalenteriin on jämähtänyt tiiviisti lumihiutaleen kuva. Ilmeisesti aika keräillä viimeisiä satoja talteen, vaikka myönnän kyllä poimineeni porkkanoita joulukuussa useampana vuonna.

Minttu on kuitenkin sen verran pakkasille altis, sitkeydestään huolimatta eli päätin toimia. Huumaava tuoksu täytti sisätilat kun sunnuntaina kuivatin mintunlehtiä, keitin minttuhyytelöä ja surautin vielä sunnuntaiseksi jälkiruoaksi minttu-kookosmaitojäätelöä.

minttukasa

Toisessa kattilassa muhi maa-artisokkakeitto, helppo soppa syntyi varsin yksinkertaisista aineksista; oliiviöljyä, pari valkosipulin kynttä, muutama peruna, maa-artisokkaa, vettä, suolaa, kermaa ja pieni loraus sherryä. Tällä kertaa testasin kerman korvaajaksi kaurakermaa, hyvin toimi ja kokkia ylistettiin keiton samettisesta koostumuksesta.

Hyvien makujen lisäksi palkitsevinta on ajatus itse kasvatetusta ruoasta. Tai rehellisyyden nimissä mintun ja maa-artisokan kohdalla ei oikein voi kehua kasvatuksella, molemmat lajikkeet kun kasvavat käytännössä itsekseen. Mintut leviävät kun niille selkänsä kääntää ja hyvä niin. Jos tilaa riittää, mintulle on kyllä käyttöä.

minttuhyytelo

Minttuhyytelöpurkki avataan viimeistään jouluna.

Kylmien iltojen minttutee hunajalla ja inkiväärillä maustettuna lämmittää mukavasti. Ja kyllä lammas vaatii seurakseen ellei nyt hyytelöä, niin vähintään mintulla ryyditetyn kastikkeen. Kunnon tujaus minttua smoothien joukkoon piristää kummasti tammikuisia aamuja.

minttujaatelo

Herkullista & terveellistä!

Maa-artisokkaa jäi vielä runsaasti mullan alle uinumaan. Mukuloita voi huoletta nostaa niin kauan kuin lapio uppoaa maahan. Ja jos talvi yllättää, säilyvät mukulat kevääseen asti.
maaartisokka

Sato on taattu vuodesta toiseen. Aloitin kasvatuksen muutamia vuosia sitten kolmella pienellä mukulalla. Nykyisin korjaan satoa myöhään syksyyn ja usein vielä aikaisin keväällä kun maa ehtii sulaa.

 

 

 

Mukavat maatiaiset

Johtuuko kovasta viime talvesta vai mistä, mutta tänä kesänä erityisesti maatiaiskasvit ovat olleet kukoistavia. Ei liene turha sanonta, että maatiaiset ovat luotu kestämään. Monen herkemmän perennan kukinta on ollut vaisua, mutta siperiankurjenmiekat kukkivat alkukesällä sinisenä merenä, kurjenmiekkojen ja akileijojen seurana. Humala kohoaa korkeuksiin, aitoukonhatut päättävät runsasta kukintaansa ja kultapallot huojuvat tuulessa. Syysasteri alkaa päästä kohta vauhtiin ja kukintaa on luvassa pitkälle syksyyn.

kultapallo

Kultapallo, vuoden 2011 maatiaiskasvi.

Paitsi että maatiaiset ovat olleet tänä kesänä erityisen kestäviä, tuntuu myös mukavalta ajatella olevansa osa laajempaa ketjua. Maatiaislajeja alkoi syntyä eri puolille maapalloa noin 10 000 vuotta sitten! Suomessa maatiaisperennoilla tarkoitetaan niitä monivuotisia kukkia, joita on viljelty Suomessa vähintään puoli vuosisataa. Pitkä aika sekin.

malva

Malva, vuoden 2007 maatiaiskasvi.

Omia maatiaisiani olen saanut äidiltä ja tätien vanhoista pihapiireistä. Sormustinkukat ovat tupsahtaneet ties mistä, niitä en koskaan muista hankkineeni. Yksi suosikkini on sinivalkoinen ukonhattu, vanhasta puutarhasta Itä-Suomesta saatu alku. Vähintäänkin sen puoli vuosisataa vanha ja kestävä.

mat

ukko

Aitoukonhattu, vaatimaton & kaunis.

Maatiainen ry valitsee vuosittain vuoden maatiaiset, tänä vuonna valittiin euroopanpähkinäpensas ja maatiaiskissa – hyviä valintoja molemmat!

Kun se seuraava kesä jo siintää mielessä, huomasin eksyneeni Niittysiemenen sivuille. Lisää maatiaisia mahtuisi, olisiko salkoruusujen ja ampiaisyrttien aika?

Oman pihapiirini maatiaisperennoja ovat: aitoukonhattu, akileija, harjaneilikka, humala, idänunikko, jaloritarinkannus, karpaattienkello, kaunokainen, kultapallo, kurjenmiekka, malva, punahattu, ruskolilja, rönsyakankaali, siperiankurjenmiekka, sormustinkukka, syysasteri, syysleimu, tatar, tarha-alpi, tähtiputki ja varjolilja.