Avainsana-arkisto: Reunuskasvi

Herkän napakka arovuokko

Sain muutamia vuosia sitten tutusta taimimyymälästä pienen arovuokon taimen (Anemone sylvestris) ”kyytipojaksi”, muiden ostosten lisukkeeksi. Puutarhurin saatesanoilla ”arovuokko on kyllä kova leviämään, kaikki eivät tykkää.”

Arovuokon leviämistä on nimittäin vaikea estää, koska se leviää paitsi rönsyjen avulla, myös tuulen mukana kulkevista siemenistä. Omassa pihassakin arovuokkoa on putkahdellut ”vääriin” paikkoihin. Osa on saanut jäädä paikoilleen, osan olen nypännyt pois.

arovuokko1

Arovuokko peittoaa nopeasti vuohenputketkin.

Pienen lahjataimen sijoitin etupihan kukkapenkkiin, pionien ja liljojen kaveriksi. Pari vuotta arovuokko mietiskeli, mutta nyt se on vallannut alaa varmasti useamman neliön verran. Ei haittaa!

Reunuskasvina arovuokko on parhaasta päästä, ellei leviämistä pelkää. Se peittää mukavasti kevään sipulikukkien varret ja kukkii heti alkukesästä, joskus yhtä aikaa myöhäisten tulppaanien ja laukkojen kanssa. Tarhurin mainio apulainen, sillä se peittää mukavasti turhat rikkaruohot.

Pioneja, liljoja ja kärhöjä arovuokon runsas leviäminen ei tunnu häiritsevän. Kun arovuokko on kukkinut (kukinta kestää aika kauan), leikkaan varret alas ja tilaa syntyy myöhäisemmille kukkijoille. Puutarhaoppaissa mainitaan usein, että arovuokko kukkii syksyllä uudelleen jos varret leikkaa alas. Yritetty on, ilman menestystä. Mutta paikassa, jossa olen jättänyt varret leikkaamatta, arovuokon lehdet säilyvät siistin näköisenä pitkän aikaan. Ei siis kiirettä, ellei penkissä tarvita tilaa muille kukkijoille.

 

arovuokot

Arovuokko näyttää hennolta, mutta sitä ei tuulet lannista.

Arovuokko on myös sitkeä. Pihamme on melko tuulinen ja monet korkeat perennat kärsivät tuulesta. Arovuokkoa ei suuretkaan tuulet tai sateet hätkäytä. Nousee napakkana taas ruotuunsa.

arovuokkonen

Arovuokossa on vielä yksi mainio ominaisuus; se ei maistu jäniksille eikä peuroille. Iso plussa siitä!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mirrinminttu – pohjoisen laventeli

Puutarhainnostuksen alkuvaiheessa, ensimmäisten hankintojen joukossa valitsin kärryyni kahdeksan mirrinmintun taimea. Valintakriteereinä olivat helppous ja edullisuus, painotus tuolla jälkimmäisellä. Kevään puutarhamessuilta olin ostanut viisi Lolly Pop -liljan sipulia eli ensimmäisen kesän kukkaloisto olisi taattu. Näin aavistelin.

Mirrinminttua Nepata X faassenii ensimmäiset taimihankinnat postimyynnistä 01

Mirrinminttua Nepata X faassenii ensimmäisiä taimihankintojani 2001.

Ja eipä mennyt aloittelevan puutarhurin aavistelut aivan metsään. Mirrinminttu kukki kauniisti heti ensimmäisenä kesänä ja sopi sievästi liljojen kumppaniksi. Ei tuo minttu mitään suuria tunteita herättänyt silloin, enemminkin harmittelin voimakasta tuoksua, istutusalue oli turhan lähellä silloista pöydän paikkaa. Mintun ohi kulkiessa leyhähti vahvan makea tuoksu.

Seuraavana kesänä kirosin mielessäni minttua, oli levittänyt lonkeroitaan sinne sun tänne. Nypin niitä pois minkä ehdin, olisihan tässä aloittavalle puutarhurille ollut muutakin tekemistä. Ajatukseni veivät pionit, istutettavat puut, alppiruusu, upeat liljat – ei tuo mokoma minttu. Elettiin kesää 2000.

Mintun kanssa tulin kuitenkin toimeen, vaikka en siihen niin kovin ihastunut ollutkaan. Kunnes neljännen kesän alussa satunnainen kulkija sattui lausumaan ”Aivan upea tuo laventelimeri tuolla kukkapenkin reunalla!

Laventeli? Pahainen mirrinminttu tuo on. Kunnes loin tarkemman katseeni tuohon parjaamaani ankanpoikaseen. Minttu oli kolmen kesän ajan vaivihkaa kasvanut ja levittäytynyt pitkin kukkapenkin reunaa. Se kukki koko alkukesän, pitkälle heinäkuuhun. Kun se kuivui, leikkasin sen matalaksi ja se aloitti uudelleen, kukki pitkälle elokuun loppuun. Sen seurassa viihtyivät kesäkuun tulppaanit, heinäkuun liljat ja elokuun asterit. Ja mittaamaton määrä pehmeän pörröisiä mehiläisiä ja kauniita perhosia.

Joka syksy ja kevät napsin mintun vieruksilta uusia tuppaita, siirrän niitä edelleen ja ”laventelimereni” ryöppyää. Oikea laventelikin puutarhastani löytyy, mutta sen kanssa joutuu jännittämään joka kevät. Mirrinminttu on varma valinta, uskollinen kukkija. Mirrinmintusta ja minusta on tullut ystävät.

Uskollinen puutarhuri rakastaa mirrinmintun houkuttelemia mehiläisiä.

Uskollinen puutarhuri rakastaa mirrinmintun houkuttelemia mehiläisiä.