Avainsana-arkisto: sipulikukat

Ajatukset keväässä

Mitä pidemmälle syksy etenee ja värit vähenevät, sitä hanakammin haalin sipuleita maahan piilotettavaksi. Juuri kun ajattelin, että tämä oli tässä tältä vuodelta, ei enää yhtään pussukkaa…no, piipahdin ihan ”sattumalta” läheisessä puutarhamyymälässä ja jotakin tarttui taas mukaan. Lilaa, valkoista, pussillinen kirjavia ja ripaus sinistä.

img_8801

Kauppias taisi tunnistaa aidon puutarhaihmisen sipulilaarien luona kun silmät kiiluen hypistelin valikoimaa. Lykkäsi vielä sekalaisen säkin narsissin sipuleita mukaan kaupan päälliseksi, olivat kuulemma menneet lajikkeet sekaisin eikä niitä voisi laittaa enää myyntiin. Voi miten pienestä on ihmisen onni kiinni, kolmestakymmenestä ilmaisesta narsissinsipulista, ja siitä jännityksestä, mitä keväällä penkeistä pilkistää.

img_8810

Ei kun hommiin, kun maa on vielä sula. Ensimmäisenä hävisivät mullan alle mukavasti 90 vaaleansinistä helmihyasinttiä, Muscari Ocean Magic. Kallion kupeeseen, havujen ja tähkälaventelien seuraan kuvittelen mielessäni vaaleansinisenä läikehtivän hyasinttimeren. Helmihyasintit ovat pienistä sipulikukista suosikkejani. Ne kestävät keväällä pitkään kukassa ja niitä on mukava poimia maljakkoon muiden keväällä kukkivien tai heinien ja oksien seuraksi. Ehkä tässä aurinkoisella paikalla kallion kupeessa ensimmäiset ehtivät kukkaan jo pääsiäiseksi.

img_8818

Peittelin pienet sipulit mongolianvaahteran lehdillä. Hyvää talvea, keväällä nähdään!

img_8774

Seuraavaksi oli vuoro haravoida pois kellastuneet kuunliljojen lehdet. Parin haravanvedon jälkeen maisema näytti taas kumman vihreältä. Kuunliljojen alta pääsivät pintaan varjoyrtit, olipas niitä melkoinen määrä. Havujen ja varjoyrttien ansiosta puutarha ei ole koskaan täysin väritön. Tämä vaatimaton varjoyrtti kuuluu sarjaan pihan pelastajat, joita en koskaan muista kylliksi ylistää! img_8866

Tänne hävisi pussillinen narsisseja. Juuri niitä, joista en minä eikä kauppiaskaan tiedä mitä ne ovat. Ylläripenkki siis, tässä varjoyrttien ja marjakuusen seurana. Kuunliljat tulevat keväällä niin myöhään näkyviin, että narsissit sopivat niiden kanssa samaan penkkiin hyvin. Pihan puolivarjoisan puolen piristäjät.

img_8855

Hyvä muistikikka on kuvata keväällä kaljut kohdat, joihin syksyllä pitää istuttaa sipulikukkia. Jo muutaman vuoden ajan on nimittäin käynyt niin, että keväällä huomaan keskellä pihaa olevan tulppaanipenkin kukinnan olevan melkoisen vaatimatonta. Syksyllä penkki on pullollaan päivänliljojen lehtiä ja pitkälle lokakuulle kukkivaa kärhöä. Kiitos kameran, nyt muistin ”kammata” päivänliljan kuivuneet ja kellastuneet lehdet syrjään ja kärhön juurus peittyi tulppaanien sipuleista. Joko penkki näyttää keväällä hyvältä tai myyrät pulskilta. Nähtäväksi jää. Tulossa on lähes valkoista Mount Tacomaa kera lilasävyisen Blue Diamondin, molemmat pionikukkaisia myöhäisiä lajikkeita. img_8851

Kärhö Nelly Moser jaksaa kukkia, ehtiiköhän lumi yllättää?

img_8839

Joka vuosi laitan sipulikukkia johonkin uuteen kohtaan. Huom, hehtaarin tontilla riittää paikkoja kukitettavaksi. Keväällä tein jättiläisurakan pensasruusujen kanssa, ja nyt kun paikka on vapaa, kaivoin maahan aikaisia narsisseja ja kirjavan lajitelman tulppaaneja. Vaikka olen värien kanssa välillä vähän turhankin niukka, olen jotenkin ihastunut keväiseen ilotulitukseen. Edellisen kirjavan penkin seuraksi syntyi siis toinen, saa nähdä millainen värihässäkkä tästä syntyy. Mutta roskakatoksen kupeessa saa kyllä väriä ollakin!

img_8876

Vaikka värit kalpenevat, muutamia kukkijoita vielä kärhön kaveriksi löytyy. Syyshortensiat jaksavat talven tuloon asti ja vielä senkin jälkeen. Hortensioiden alustat täyttelin liloilla jättilaukoilla Allium Giganteum, seuraksi solahti muutamia aikaisia narsisseja. Ja koska jättilaukkoja ei voi koskaan olla liikaa, niitä sai kaveriksi myös aikainen, lila-valkoinen tulppaani Flaming Flag ja luunvalkoinen, myöhään kukkiva liljatulppaani Sapporo. img_8852

Jokohan tämä olisi tässä, väriloistoa keväällä odotellen!

Pikku sipuleista kiitollinen

Tänään lämpenee, ihanaa! Huhtikuu on ollut mitä on (kylmä…) ja tulppaanit ja narsissit ovat kasvattaneet vartta kovin säästeliäästi. Nostan maljan pienille, sitkeille sipulikukille. Joinakin keväinä, kun huhtikuu on lämmin,  niiden kukinta menee jotenkin ohi. Ne saavat nopsasti tehdä tilaa suuremmille kukkijoille, antavat kauniin taustan narsisseille, punaisille pionin varsille ja nopeasti pituutta kasvaville kurjenmiekoille.

Tänä vuonna tuntuu, että moneen viikkoon ei ole oikein tapahtunut mitään edistystä (malttamatonko?) kasvun kanssa. Lumikellot ja sinililjat jaksavat vain, kylmistä öistä ja koleista päivistä huolimatta. Krookukset eivät hätkähdä saderyöpystä. Tuntuu kun puistelisivat itsensä ja jatkaisivat mehiläisten houkuttelua. Niiden raukkojen, jotka jaksavat pörrätä koleasta säästä huolimatta. Mutta tänään, lämmintä. Huomenna vielä lämpimämpää. Toukokuu peittoaa huhtikuun. Näin uskon. Pakko.

Kiitos pienet sipulikukat, väriläiskänä koleassa huhtikuussa. Ensi syksynä sipulikaupoilla muistan kaikkia niitä tuoksuvia narsisseja, komeita laukkoja ja heleitä tulppaaneja hankkiessa varmistaa puutarhan alkukevään väriläiskät. Koleudesta viis, te kestätte!

Kevätsiivous puutarhassa

Tänään, silmien edessä, kuva kesästä. Tänään on kevät.
-Lassi Nummi-

Joka kevät tässä päivässä on sitä jotain. Sunnuntai, aurinkoa, lämmintä, harava, sakset ja koko päivä aikaa. Yritän olla etukäteen läkähtymättä, malttaa mieleni ja tehdä pala kerrallaan siistiksi. Hehtaarin tontilla ei nimittäin valmista tule hetkessä. Pakko nauttia siitä, mitä on jo tehnyt. Ja tehdä rauhassa loput kun ehtii. Ja muistaa, että jos ei ehdi, kaikki peittyy armollisesti jossakin hetkessä lehtien, pensaiden ja köynnösten alle.

Angervoille ja hortensioille näytän reippaasti saksia. Hortensioiden kimppussa on kyllä ehtinyt olla jo joku muu,  osa pensaista näytti aika kalutuilta… Mutta niiden osalta en stressaa, kasvavat ja tekevät mahtavia valkoisia palloja, vaikka niitä olisi saksittu runsaastikin. Angervot eivät onneksi jäniksille maistu. Kasvilaatikoille kansi päälle ja lämpenemään. Pitää muistaa syksyllä istuttaa niihin sipulikukkia, turhaan ne keväällä ovat tyhjillään!

Haravanheilutuksen lomassa on pakko ihastella sipulikukkien sitkeyttä. Miten ne puskevat lehtien ja syksyllä kerääntyneen tauhkan läpi kohti valoa. Kuppi kahvia pihatuolissa, silmät kiinni ja katse aurinkoon. Kuva kesästä, mutta ensin nautin tästä hetkestä ja sunnuntaisesta siivouspäivästä.

 

Tunnelmointia

Sunnuntaille on luvassa aurinkoista ja lämmintä. Sitä odotellessa tunnelmoin vanhojen puutarhalehtien parissa. Else ja Vesa Leinon ”Tulppaanitarhan lumo” on lumoava kirja. Opin juuri, mitä kaikkea tein syksyllä väärin. No, korjausliikkeitä voi aina tehdä. Sain myös loistavan idean värittää alapiha idänsinililjojen ja posliinihyasinttien mereksi seuraavaksi kevääksi. Paikka on juuri sopiva, saa villiintyä rauhassa.

Kuva

Uskollinen puutarhurini osaa ottaa tämän ajan levon kannalta, olihan syksy hänellekin kovin kiireinen. Kukkaloistoa odotellen, saa nähdä mistä tulppaanit tänä keväänä löytyvät.

rilla