Avainsana-arkisto: sipulikukka

Ajatukset keväässä

Mitä pidemmälle syksy etenee ja värit vähenevät, sitä hanakammin haalin sipuleita maahan piilotettavaksi. Juuri kun ajattelin, että tämä oli tässä tältä vuodelta, ei enää yhtään pussukkaa…no, piipahdin ihan ”sattumalta” läheisessä puutarhamyymälässä ja jotakin tarttui taas mukaan. Lilaa, valkoista, pussillinen kirjavia ja ripaus sinistä.

img_8801

Kauppias taisi tunnistaa aidon puutarhaihmisen sipulilaarien luona kun silmät kiiluen hypistelin valikoimaa. Lykkäsi vielä sekalaisen säkin narsissin sipuleita mukaan kaupan päälliseksi, olivat kuulemma menneet lajikkeet sekaisin eikä niitä voisi laittaa enää myyntiin. Voi miten pienestä on ihmisen onni kiinni, kolmestakymmenestä ilmaisesta narsissinsipulista, ja siitä jännityksestä, mitä keväällä penkeistä pilkistää.

img_8810

Ei kun hommiin, kun maa on vielä sula. Ensimmäisenä hävisivät mullan alle mukavasti 90 vaaleansinistä helmihyasinttiä, Muscari Ocean Magic. Kallion kupeeseen, havujen ja tähkälaventelien seuraan kuvittelen mielessäni vaaleansinisenä läikehtivän hyasinttimeren. Helmihyasintit ovat pienistä sipulikukista suosikkejani. Ne kestävät keväällä pitkään kukassa ja niitä on mukava poimia maljakkoon muiden keväällä kukkivien tai heinien ja oksien seuraksi. Ehkä tässä aurinkoisella paikalla kallion kupeessa ensimmäiset ehtivät kukkaan jo pääsiäiseksi.

img_8818

Peittelin pienet sipulit mongolianvaahteran lehdillä. Hyvää talvea, keväällä nähdään!

img_8774

Seuraavaksi oli vuoro haravoida pois kellastuneet kuunliljojen lehdet. Parin haravanvedon jälkeen maisema näytti taas kumman vihreältä. Kuunliljojen alta pääsivät pintaan varjoyrtit, olipas niitä melkoinen määrä. Havujen ja varjoyrttien ansiosta puutarha ei ole koskaan täysin väritön. Tämä vaatimaton varjoyrtti kuuluu sarjaan pihan pelastajat, joita en koskaan muista kylliksi ylistää! img_8866

Tänne hävisi pussillinen narsisseja. Juuri niitä, joista en minä eikä kauppiaskaan tiedä mitä ne ovat. Ylläripenkki siis, tässä varjoyrttien ja marjakuusen seurana. Kuunliljat tulevat keväällä niin myöhään näkyviin, että narsissit sopivat niiden kanssa samaan penkkiin hyvin. Pihan puolivarjoisan puolen piristäjät.

img_8855

Hyvä muistikikka on kuvata keväällä kaljut kohdat, joihin syksyllä pitää istuttaa sipulikukkia. Jo muutaman vuoden ajan on nimittäin käynyt niin, että keväällä huomaan keskellä pihaa olevan tulppaanipenkin kukinnan olevan melkoisen vaatimatonta. Syksyllä penkki on pullollaan päivänliljojen lehtiä ja pitkälle lokakuulle kukkivaa kärhöä. Kiitos kameran, nyt muistin ”kammata” päivänliljan kuivuneet ja kellastuneet lehdet syrjään ja kärhön juurus peittyi tulppaanien sipuleista. Joko penkki näyttää keväällä hyvältä tai myyrät pulskilta. Nähtäväksi jää. Tulossa on lähes valkoista Mount Tacomaa kera lilasävyisen Blue Diamondin, molemmat pionikukkaisia myöhäisiä lajikkeita. img_8851

Kärhö Nelly Moser jaksaa kukkia, ehtiiköhän lumi yllättää?

img_8839

Joka vuosi laitan sipulikukkia johonkin uuteen kohtaan. Huom, hehtaarin tontilla riittää paikkoja kukitettavaksi. Keväällä tein jättiläisurakan pensasruusujen kanssa, ja nyt kun paikka on vapaa, kaivoin maahan aikaisia narsisseja ja kirjavan lajitelman tulppaaneja. Vaikka olen värien kanssa välillä vähän turhankin niukka, olen jotenkin ihastunut keväiseen ilotulitukseen. Edellisen kirjavan penkin seuraksi syntyi siis toinen, saa nähdä millainen värihässäkkä tästä syntyy. Mutta roskakatoksen kupeessa saa kyllä väriä ollakin!

img_8876

Vaikka värit kalpenevat, muutamia kukkijoita vielä kärhön kaveriksi löytyy. Syyshortensiat jaksavat talven tuloon asti ja vielä senkin jälkeen. Hortensioiden alustat täyttelin liloilla jättilaukoilla Allium Giganteum, seuraksi solahti muutamia aikaisia narsisseja. Ja koska jättilaukkoja ei voi koskaan olla liikaa, niitä sai kaveriksi myös aikainen, lila-valkoinen tulppaani Flaming Flag ja luunvalkoinen, myöhään kukkiva liljatulppaani Sapporo. img_8852

Jokohan tämä olisi tässä, väriloistoa keväällä odotellen!

Voiko puutarhassa olla liikaa sipulikukkia?

Joka kevät hetki on yhtä riemukas, kun ensimmäiset lumikellot puskevat lumikerroksen läpi maaliskuun lopussa.

Olisinpa puutarhainnostuksen alkuvaiheesta alkaen kirjannut ylös syksyllä hankittujen sipulien määrän, niitä täytyy olla tuhansia. Myyrät ovat ottaneet omansa, erityisesti tulppaanit ovat niiden herkkua. Tulppaanien suhteen olen päätynyt suosimaan ”perustulppaaneja”. Mitä kerrotumpi lajike, sitä huonompi on menestys. Mutta kukkivan omenapuun alla yhtä aikaa kukkivat Ancilla lummetulppaanit ovat säilyneet jo vuosia, ilmeisesti ei ole myyrien suosima lajike.

Kevätsahramit, balkaninvuokot, helmihyasintit, idänsinililjat ja kirjopikarililjat – kaikkia näitä tervehdin joka kevät innostuneesti. Ihmettelen minne osa on hävinnyt ja miten paikkoihin, jonne en koskaan ole sipulin sipulia laittanut, putkahtelee tulppaaneja ja jättilaukkaa. Vahva epäilys on, että ylipuutarhurilla on käpälänsä pelissä. Joka kevät päätän syksyllä nostaa tulppaanin sipulit ylös  ja joka syksy unohdan sen tehdä.

IMG_2286

Sipulikukat ovat kenties vaivattomin keino saada väriä, loistoa tai tyylikkyyttä puutarhaan. Valinnan mukaan. Omia suosikkejani ovat helmililjat, laukat ja vanhat tulppaanilajikkeet. Liljakukkaiset valkoiset tulppaanit lilan jättilaukan kera säväyttävät aina. Ja kun  narsissin tuoksu viipyilee illan hämärtyessä, on syksyiset sipulihankinnat sinetöity taas kerran. Hävikistä huolimatta.

IMG_5841

Kotipuutarhassa käyskennellessä haaveilen joka kevät retkestä Hollantiin, Keukenhofin puutarhaan, jossa helmihyasinteista istutettu joki kiemurtelee.