Avainsana-arkisto: tähkäkimikki

Hauskat hujopit

Kun on hehtaari täytettävänä, korkeat perennat ovat pelastus. Ja sopivat kyllä pienempäänkin puutarhaan! Hujopeista muodostuu napakka vastakohta pyöreämmille muodoille ja ne toimivat erinomaisina katseenvangitsijoina. Ikään kuin johdattelevat katsetta ja rikkovat sopivasti yksitoikkoisia alueita avarassa tilassa.

Omia suosikkejani ovat korkeat jaloangervot, syksyllä loistavat nauhukset, kimikit ja keväiset jättilaukat.

Jaloangervot

Jaloangervoista löytyy perennapenkin täytettä moneen makuun. Ne sietävät hyvin hapanta maata ja ovat viihtyneet vuosia hyvin atsaleojen, matalien havujen ja hortensioiden kanssa samassa penkissä. Jaloangervot pysyvät hyvin aisoissa eli niiden kanssa on helppo suunnitella istutusalueita, ne eivät leviä holtittomasti kun selän kääntää. Jaloangervot ovat myös hyviä perhoskasveja, houkuttelevat erityisesti neitoperhosia.

Korkeista angervoista palkitseva loppukesän kukkija on ollut reilut 80 cm korkeaksi kasvava Cattley. Koko penkki hehkuu kuin vispipuuro.

IMG_8234

Jaloritarinkannus

Jaloritarinkannus kasvaa puolitoistametriseksi, jopa kahteen metriin. Yhtä korkeaa ja komeaa perennaa saa hakea. Meidän melko tuulisella pihamaalla se on osoittautunut melko työlääksi tuettavaksi, mutta kaunis kukinta kyllä motivoi pinnistelemään tuennan kanssa. Hyvä keino on laittaa napakka keppi (esim. bambukeppi on hyvä) paikoilleen jo istutusvaiheessa, sillä ritarinkannus tarvitsee tukea koko varren mitalta.

Jaloritarinkannus Delphinium 03

Jaloritarinkannus Delphinium Grandiflorum

Jättilaukkka

Alkukesän suosikkini, jättilaukkoja ei voi olla liikaa. Lilat ovat upeita väriläiskiä, jotka näkyvät kauas. Valkoisissa on oma viehätyksensä. Jättilaukkojen kukinta kestää kauan, useita viikkoja. Ne säilyvät hyvin myös maljakossa. Keväisten kimppujen luottokukkia siis. Kukinnan jälkeenkään laukkoja ei tarvitse kiiruhtaa leikkaamaan alas, vaan ne pysyvät penkissä hauskoina palloina vaikka pitkälle syksyyn.

Ja mikä parasta, laukat eivät tunnu kelpaavan myyrille eivätkä jäniksille. Etenkin jälkimmäisiä tällä pihamaalla riittää!

Tiedosto_000 (4)Tiedosto_000 (5)

Tummatulikukka

Näitä en muista koskaan hankkineeni, mutta jostakin siemeniä on ilmaantunut. Ne kasvattavat ensimmäisenä kesänä vain valtavan suuren lehtiruusukkeen. Luulen, että olen repinyt niitä pois, koska en ole tiennyt mitä ne ovat. Jokunen onnistui kasvattamaan kukkavarren seuraavana kesänä ja nyt ne saavat kukkia rauhassa. Ja siementävätkin melko ahkerasti eli harvennusta olen joutunut tietyiltä paikoilta tekemään.

Olen iloinen, että tuuli on tuonut tullessaan näitä valkokukkaisia tummatulikukkia. Tulikukista löytyy myös keltaisia (ukontulikukka, jättitulikukka) mutta keltaisten hujoppien titteli on varattu nauhuksille ja kultapalloille. Keltaiset tulikukat ovat kuulemma myös innokkaampia leviämään. Valkoiset pysyvät aika hyvin hallinnassa.

Jättitulikukka viihtyy lähes missä vain. Olen siirtänyt niitä jopa erityisen kuivaan ja melko varjoisaan istutusalueeseen, suuren kuusen siimekseen. Ne eivät ole milläänsäkään, kukkavartta riittää, metristä puoleentoista, hiukan kasvupaikasta riippuen.

IMG_8009

Valkokukkainen tummatulikukka Verbascum nigrum Album

Tiedosto_001

Tulikukan kukinta on kaunis, koko pitkä kukkavarsi on täynnä pieniä kukkia.

Kimikit

Kimikkejä olen kehunut aikaisemminkin, ehdottomasti suosikkejani varjoisten paikkojen näyttävinä kukkijoina. Kimikki on mukavan sirokasvuinen perenna, jonka helmimäiset kukinnot kestävät kauan. Kimikin istutusohjeissa sanotaan, että ne eivät viihdy tuulisella paikalla eivätkä pidä siirtämisestä. Omat kokemukseni ovat päinvastaisia. Tuulisella pihamaallamme kimikit pysyvät napakasti pystyssä. Olen myös siirtänyt ja jakanut kimikkejä melko huolettomasti ja ne ovat uskollisesti lähteneet kasvamaan.

Kimikit viihtyvät parhaiten puolivarjossa, jopa hyvinkin varjoisella kasvupaikalla. Kimikkien kukinta on kaunis, mutta tuoksu hiukan epämiellyttävä. Sitä ei siis kannata istuttaa aivan oleskelualueen viereen. Kauniista ja pitkään kestävästä kukinnasta huolimatta en suosittele poimimaan näitä hujoppeja maljakkoon!

IMG_7843

IMG_8032

Kimikit ja valtikkanauhukset viihtyvät samoilla kasvupaikoilla.

Nauhukset

Nauhukset peittävät nopeasti kasvupaikkansa eikä rikkaruohoista tarvitse juurikaan huolehtia.  Nauhukset ovat selviytyjiä, helppohoitoisia ja melko vaatimattomia kasvupaikan suhteen. Kosteassa ja puolivarjossa kukinta on runsainta. Eri nauhuslajikkeita yhdistämällä keltainen kukkaryhmä kukkii heinäkuun puolivälistä lokakuulle asti. Lajista riippuen nauhukset kasvavat metristä lähes kahteen metriin eli pituutta ja näyttävyyttä nauhuksista löytyy. Ja melkoisia perhosten ja pölyttäjien houkuttelijoita.

IMG_8015

Valtikkanauhus

IMG_8010

Kallionauhus Desdemona

 

IMG_7364

Kallionauhus Britt-Marie Crawford on näyttävä jo alkukesällä kun munuaismaiset lehdet kasvavat pituutta.

Kultapallo

Kultapallosta löytyy kahta lajiketta. Perinnekasvi kultapallo ’Goldball’ kasvaa reilusti kaksimetriseksi ja vaatii HYVÄN tuennan pysyäkseen pystyssä. Matalampi versio ’Goldquelle’ jää alle metrin korkeaksi. Kukinta on molemmissa samanlainen. Kultapallot kukkivat elokuusta lähes talven tuloon asti. Ne eivät juuri hoitoa vaadi, paitsi korkeampi lajike napakan tuennan.

Kun muutaman vuoden olin yrittänyt keksiä jos minkälaisia tukikehikoita kultapalloille, luin jostakin niksin, joka toimii hyvin. Leikkaan kultapallot (korkeampi lajike) juhannuksen tienoilla noin puolen metrin korkeuteen. Juhannukseen mennessä kultapallot ovat nimittäin ehtineet kasvattaa vartta reilusti yli metrin mittaiseksi. Kukinta alkaa elokuussa hiukan myöhemmin, mutta pysyvät järjellisessä pituudessa. Ne vaativat edelleen tuentaa, mutta eivät niin paljon ja kestävät jotenkuten pystyssä. Lähes aina…

Tiedosto_000 (1)

Kultapallot rankkasateen jälkeen, tästä ei enää nousta…

Makuulla tai pystyssä, kultapallot ovat hauskoja hujoppeja ja piristävät loppukesällä myös maljakossa.

Tiedosto_000 (8)

 

 

 

 

Tallenna

Varjossa viihtyvät top 5

Valtaosa ns. hoidetusta puutarhastamme suuntaa etelään ja länteen, paahdetta siis riittää. Vuosien mittaan puut ovat kasvaneet ja antavat ainakin osittaisen, auringon mukaan siirtyvän varjon. Alkuvaiheessa pihaa suunnitellessa ja valintoja tehdessä aurinkoinen tontti tuntui hyvältä. Ruusuja, pioneja, liljoja, kaikkea auringossa viihtyvää, valinnan varaa tuntui olevan loputtomasti. Ja mikä oli lasten aurinkoisella nurmella kirmata.

”Lehtiä pidetään yleensä kukkien taustana, mutta itse asiassa vihreä muodostaa kasvipenkin kehykset.”
Yvonne Dengin, kirjasta Kukkiva piha koko kesäksi

Nykyisin huomaan viihtyväni paremmin varjoisten perennojen parissa. Kuunliljojen monenkirjavat lajikkeet ovat ykkössuosikkejani, sormivaleangervon suuret lehdet ja tähkäkimikin loppukesällä kukkivat helmimäiset huiskaleet kuuluvat ehdottomasti Top 5 -listalle. Samalle listalle mahtuvat myös punalehtinen kallionauhus ja särkynyt sydän.

Famulta saatu Dicentra spectabilis 02, rinnalla Ritulta Jaakkolasta komeakuunlilja

Särkynyt sydän & kuunliljat viihtyvät yhdessä.

itäpuolen ikkuna, varjoyrttiä,saniaista ja tuivio

Varjoyrttiä, havuja, kuunliljaa ja saniaista.

kimikki

Tähkäkimikki kukkii loppukesällä.

kuunlilja_pieni

Kähärälehtinen kirjokuunlilja.

hosta

Kuunliljoja, valkotäpläimikkää ja taustalla nauhuksia.

sormi

Sormivaleangervo viihtyy syvässäkin varjossa.

Top 5 -listani varjossa viihtyvistä perennoista:

  1. Kuunlilja (Hosta)
    Kuunliljat peittävät nopeasti istutusalueen eikä rikkaruohoista ole juuri huolta jatkossa. Seuraksi kannattaa istuttaa varhaisia sipulikukkia, koska kuunliljat tulevat keväällä melko myöhään esille. Runsaat lehdet peittävät keväällä kukkivat sipulit, penkkikin pysyy siistinä varsin vähäisellä siivouksella.
    Lehdissä riittää valinnanvaraa: jalokuunlilja (Hosta hybrida) on vihertävän keltainen, keltareunakuunliljalla (Hosta fortunei  Aureomarginata) on nimensä mukaisesti kellertävät reunat, komeakuunliljan  (Hosta fortunei) lehtien valkoiset reunat valaisevat varjoista istutusaluetta, isolehtinen komeasinikuunlilja (Hosta sieboldiana Elegans-strain) ja  sinertävä tarhakuunlilja (Hosta hybrida Haspen´s Blue) ovat näyttäviä ja suurilehtisiä varjoisiin istutuksiin eri väristen vihreiden sävyjen kanssa ja pienilehtinen kirjokuunlilja (Hosta undulata) viihtyy myös hiukan aurinkoisimmallakin paikoilla.
  2. Sormivaleangero (Rodgersia aesculifolia)
    Kukat melko vaatimattomat, mutta lehdet näyttävät ja suuret. Muistuttavat hevoskastanjan lehtiä. Sormivaleangervo sopii muiden varjoperennojen kanssa, mutta on näyttävä myös yksin. Sormivaleangervosta minulle tulee mieleen muinaiset metsät, kuuluu samaan mystiseen tunnelmaan kuin saniaiset ja korteet.
  3. Tähkäkimikki (Cimicifuga rasemosa)
    Kasvaa kesän mittaan nopeasti lähes 1,5 metrin korkeuteen. Valkoiset kukat ovat helmimäiset ja todella kauniit. Mutta mutta, varoituksen sana. Kukat haiskahtavat pahalle, älä istuta aivan istutusryhmän viereen:)
  4. Särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis)
    Mitäpä tästä klassikosta keksisi sanottavaa. Ah niin kaunis, erityisesti valkoinen on suosikkini. Viime talvi tuhosi valkoiset, uudet on istutettu tilalle. Anopilta Ruotsista jo vuosia sitten saatu ”maatiainen” on selvinnyt monet talvet ja kukkii alkukesällä kauniisti. Maatiaiset kunniaan! Viihtyy myös aurinkoisemmilla paikoilla, mutta pisimpään kukkii puolivarjossa.
  5. Kallionauhus (Ligularia dentata)
    Kallionauhuksen punertavan sävyiset suuret lehdet antavat kivasti väriä ja vaihtelua vihreiden eri sävyjen kanssa. Vaikka en ole keltaisten kukkien suosija, ripauksen keltaista syksyllä kestän, lehdet ovat näyttävät varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn.

Jos listaa jatkaisin kymppiin asti, mukaan mahtuisivat myös jättipoimulehti (perenna parhaasta päästä, viihtyy myös täydessä auringossa eli lasken sen aurinkoisten paikan kasveihin pihallani), jaloangervot (ehdottomasti pitäisi olla listalla!!), kaikki saniaiset, varjoyrtti ja valkotäpläimikkiä. Taponlehti mahtuu joukkoon, koska jättipoimulehti kuuluu joukkoon ”auringossa viihtyvät”:).

Projektilistalla onkin raivata metsäpuutarhasta villin ja kesytetyn sopusointuinen yhdistelmä. Työ on jo alkanut, mutta hitaasti etenee. Luonto näyttää olevan reilusti vikkelämpi liikkeissään kuin minä.

 

Tallenna