Avainsana-arkisto: Valkotäpläimikkä

Varjossa viihtyvät top 5

Valtaosa ns. hoidetusta puutarhastamme suuntaa etelään ja länteen, paahdetta siis riittää. Vuosien mittaan puut ovat kasvaneet ja antavat ainakin osittaisen, auringon mukaan siirtyvän varjon. Alkuvaiheessa pihaa suunnitellessa ja valintoja tehdessä aurinkoinen tontti tuntui hyvältä. Ruusuja, pioneja, liljoja, kaikkea auringossa viihtyvää, valinnan varaa tuntui olevan loputtomasti. Ja mikä oli lasten aurinkoisella nurmella kirmata.

”Lehtiä pidetään yleensä kukkien taustana, mutta itse asiassa vihreä muodostaa kasvipenkin kehykset.”
Yvonne Dengin, kirjasta Kukkiva piha koko kesäksi

Nykyisin huomaan viihtyväni paremmin varjoisten perennojen parissa. Kuunliljojen monenkirjavat lajikkeet ovat ykkössuosikkejani, sormivaleangervon suuret lehdet ja tähkäkimikin loppukesällä kukkivat helmimäiset huiskaleet kuuluvat ehdottomasti Top 5 -listalle. Samalle listalle mahtuvat myös punalehtinen kallionauhus ja särkynyt sydän.

Famulta saatu Dicentra spectabilis 02, rinnalla Ritulta Jaakkolasta komeakuunlilja

Särkynyt sydän & kuunliljat viihtyvät yhdessä.

itäpuolen ikkuna, varjoyrttiä,saniaista ja tuivio

Varjoyrttiä, havuja, kuunliljaa ja saniaista.

kimikki

Tähkäkimikki kukkii loppukesällä.

kuunlilja_pieni

Kähärälehtinen kirjokuunlilja.

hosta

Kuunliljoja, valkotäpläimikkää ja taustalla nauhuksia.

sormi

Sormivaleangervo viihtyy syvässäkin varjossa.

Top 5 -listani varjossa viihtyvistä perennoista:

  1. Kuunlilja (Hosta)
    Kuunliljat peittävät nopeasti istutusalueen eikä rikkaruohoista ole juuri huolta jatkossa. Seuraksi kannattaa istuttaa varhaisia sipulikukkia, koska kuunliljat tulevat keväällä melko myöhään esille. Runsaat lehdet peittävät keväällä kukkivat sipulit, penkkikin pysyy siistinä varsin vähäisellä siivouksella.
    Lehdissä riittää valinnanvaraa: jalokuunlilja (Hosta hybrida) on vihertävän keltainen, keltareunakuunliljalla (Hosta fortunei  Aureomarginata) on nimensä mukaisesti kellertävät reunat, komeakuunliljan  (Hosta fortunei) lehtien valkoiset reunat valaisevat varjoista istutusaluetta, isolehtinen komeasinikuunlilja (Hosta sieboldiana Elegans-strain) ja  sinertävä tarhakuunlilja (Hosta hybrida Haspen´s Blue) ovat näyttäviä ja suurilehtisiä varjoisiin istutuksiin eri väristen vihreiden sävyjen kanssa ja pienilehtinen kirjokuunlilja (Hosta undulata) viihtyy myös hiukan aurinkoisimmallakin paikoilla.
  2. Sormivaleangero (Rodgersia aesculifolia)
    Kukat melko vaatimattomat, mutta lehdet näyttävät ja suuret. Muistuttavat hevoskastanjan lehtiä. Sormivaleangervo sopii muiden varjoperennojen kanssa, mutta on näyttävä myös yksin. Sormivaleangervosta minulle tulee mieleen muinaiset metsät, kuuluu samaan mystiseen tunnelmaan kuin saniaiset ja korteet.
  3. Tähkäkimikki (Cimicifuga rasemosa)
    Kasvaa kesän mittaan nopeasti lähes 1,5 metrin korkeuteen. Valkoiset kukat ovat helmimäiset ja todella kauniit. Mutta mutta, varoituksen sana. Kukat haiskahtavat pahalle, älä istuta aivan istutusryhmän viereen:)
  4. Särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis)
    Mitäpä tästä klassikosta keksisi sanottavaa. Ah niin kaunis, erityisesti valkoinen on suosikkini. Viime talvi tuhosi valkoiset, uudet on istutettu tilalle. Anopilta Ruotsista jo vuosia sitten saatu ”maatiainen” on selvinnyt monet talvet ja kukkii alkukesällä kauniisti. Maatiaiset kunniaan! Viihtyy myös aurinkoisemmilla paikoilla, mutta pisimpään kukkii puolivarjossa.
  5. Kallionauhus (Ligularia dentata)
    Kallionauhuksen punertavan sävyiset suuret lehdet antavat kivasti väriä ja vaihtelua vihreiden eri sävyjen kanssa. Vaikka en ole keltaisten kukkien suosija, ripauksen keltaista syksyllä kestän, lehdet ovat näyttävät varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn.

Jos listaa jatkaisin kymppiin asti, mukaan mahtuisivat myös jättipoimulehti (perenna parhaasta päästä, viihtyy myös täydessä auringossa eli lasken sen aurinkoisten paikan kasveihin pihallani), jaloangervot (ehdottomasti pitäisi olla listalla!!), kaikki saniaiset, varjoyrtti ja valkotäpläimikkiä. Taponlehti mahtuu joukkoon, koska jättipoimulehti kuuluu joukkoon ”auringossa viihtyvät”:).

Projektilistalla onkin raivata metsäpuutarhasta villin ja kesytetyn sopusointuinen yhdistelmä. Työ on jo alkanut, mutta hitaasti etenee. Luonto näyttää olevan reilusti vikkelämpi liikkeissään kuin minä.

 

Tallenna

Tykkään, en tykkää, tykkään…

Kaksi kevään kukkijaa, joista en oikein osaa päättää tykkäänkö vai en.

Herttavuorenkilpi (Bergenia cordifolia). Viihtyy lähes missä vaan, varma valinta vaikeisiin paikkoihin eikä hätkähdä edes eteläisen Suomen lumettomista pakkastalvista. Aina vihreät ja tanakat lehdet, näyttävät kukat aikaisin keväällä. Ei siis mitään syytä olla tykkäämättä. Mutta silti, en oikein osaa päättää… Luulen, että herttavuorenkilven kanssa käy kuten anopinkielen. Niin yleinen, että siihen kyllästyy. Tulee kevät, jolloin herttavuorenkilpi on trendikasvi puutarhassa. Vai onko se jo sitä, mitä mieltä olet? Onhan kukinto läheltä katsottuna kaunis ja laajana istutusryhmänä pinkki piristää. Taidan tykätä. Ainakin tänä keväänä kun sipulikukkien kukinta on ollut melko vaisua.

13214947_1145975655427113_297793149_o

Herttavuorenkilpi

Toinen, johon en ole vielä osannut päättää suhtautumistani on valkotäpläimikkä (Bulmonaria saccharata). Hullua sinänsä, koska sitä on keväisissä perennapenkeissäni runsaasti. Imikkä on selvästi valinnut minut. Verraton mehiläisten houkuttelija. Tiivis kasvusto vihertyy keväällä aikaisin ja valkotäpläiset lehdet antavat väriä varjoisiin paikkoihin. Imikkä on nopea leviäjä, mutta pysyy kyllä ruodussaan. Olen siirtänyt sitä puiden alle, varjoyrtin kaverina näyttää  oikeastaan raikkaalta. Keveänä, mutta tiiviinä kukintona antaa tilaa ja mukavan taustan narsisseille. Miksi en siis tykkäisi.

13161524_1145975638760448_1444794882_o

Puutarhan perusvarmoja kasveja, joiden kohdalla en huokaa ihastuksesta, kumarru nuuskimaan ohi kulkiessani tai hiivi aamulla varhain kurkistamaan, ovatko ensimmäiset kukat puhjenneet. Näiden kanssa ei tarvitse jännittää pakkasöitä, lumettomia talvia tai jänisten vierailuja. Miksi siis en tykkäisi?