Avainsana-arkisto: vuoden 2016 maatiaiskasvi

Mukavat maatiaiset

Johtuuko kovasta viime talvesta vai mistä, mutta tänä kesänä erityisesti maatiaiskasvit ovat olleet kukoistavia. Ei liene turha sanonta, että maatiaiset ovat luotu kestämään. Monen herkemmän perennan kukinta on ollut vaisua, mutta siperiankurjenmiekat kukkivat alkukesällä sinisenä merenä, kurjenmiekkojen ja akileijojen seurana. Humala kohoaa korkeuksiin, aitoukonhatut päättävät runsasta kukintaansa ja kultapallot huojuvat tuulessa. Syysasteri alkaa päästä kohta vauhtiin ja kukintaa on luvassa pitkälle syksyyn.

kultapallo

Kultapallo, vuoden 2011 maatiaiskasvi.

Paitsi että maatiaiset ovat olleet tänä kesänä erityisen kestäviä, tuntuu myös mukavalta ajatella olevansa osa laajempaa ketjua. Maatiaislajeja alkoi syntyä eri puolille maapalloa noin 10 000 vuotta sitten! Suomessa maatiaisperennoilla tarkoitetaan niitä monivuotisia kukkia, joita on viljelty Suomessa vähintään puoli vuosisataa. Pitkä aika sekin.

malva

Malva, vuoden 2007 maatiaiskasvi.

Omia maatiaisiani olen saanut äidiltä ja tätien vanhoista pihapiireistä. Sormustinkukat ovat tupsahtaneet ties mistä, niitä en koskaan muista hankkineeni. Yksi suosikkini on sinivalkoinen ukonhattu, vanhasta puutarhasta Itä-Suomesta saatu alku. Vähintäänkin sen puoli vuosisataa vanha ja kestävä.

mat

ukko

Aitoukonhattu, vaatimaton & kaunis.

Maatiainen ry valitsee vuosittain vuoden maatiaiset, tänä vuonna valittiin euroopanpähkinäpensas ja maatiaiskissa – hyviä valintoja molemmat!

Kun se seuraava kesä jo siintää mielessä, huomasin eksyneeni Niittysiemenen sivuille. Lisää maatiaisia mahtuisi, olisiko salkoruusujen ja ampiaisyrttien aika?

Oman pihapiirini maatiaisperennoja ovat: aitoukonhattu, akileija, harjaneilikka, humala, idänunikko, jaloritarinkannus, karpaattienkello, kaunokainen, kultapallo, kurjenmiekka, malva, punahattu, ruskolilja, rönsyakankaali, siperiankurjenmiekka, sormustinkukka, syysasteri, syysleimu, tatar, tarha-alpi, tähtiputki ja varjolilja.

Puutarhuri messutunnelmissa

Vaikka en messuihmiseksi tunnustaudu, on pakko myöntää, että huhtikuisille puutarhamessuille menen aina innostunein mielin. Perinne, kiva päivä toisen yhtä lailla keväällä pihaansa höyrähtäneen ja syksyllä väsähtäneen kanssa. Sipulit, sinisade, liljat, jättilaukat – vakio-ostoksemme.

Tänä vuonna silmissäni siintää upean oranssi-ruskean iris germanican kumppanuus raikkaan vihreän spring green tulppaanin kera. Ehkä parhaimmillaan kesällä 2017. Saksankurjenmiekat ovat mukavan helppoja ja varmoja, mutta ah niin kauniita. Sinisiä ja hennon keltaisia löytyy alkukesän kukkapenkistä, jatkossa siis myös tätä oranssia kaunotarta.

Olimme tänäkin vuonna ovella jo kympiltä, heti kun messut aukeavat. Alkuhyörinä on paras tunne, kaikki on ihanan uutta, raikasta ja tuoretta. Ja meitä samanhenkisiä puutarhaintoilijoita pärrää ympäriinsä. Tunnen totisesti kuuluvani joukkoon!

Tämän kevään nousijoiksi nostaisin pähkinäpensaat ja hampun. Hamppua löytyi rouheena, suklaassa, siemeninä, paahdettuna, suolattuna ja jopa hattuina. Hamppuhattua mallailin, tuntui mukavalta, rouhetta lähti mukaan. Runsaasti proteiinia ja kuitua, erinomaista kuulemma smoothien sekaan. Uskon ja kokeilen. Hamppu tuntui ajatuksena ensin hiukan kummajaiselta, mutta Murtolan hamppufarmin Virven kanssa keskustelu valotti ennakkoluuloisen kukkahattutädin ajatuksia. Kesäreissu Marttilaan on suunnitteilla. Laitoin tuosta hampusta linkin tilan tuotteisiin ja sivustolta löytyy paljon tietoa tuotteista, viljelystä ja reseptiikkaa. Tilalta saa myös ihanaa hunajaa (maistoin). Toisille yhtä tietämättömille kuin minä tiedoksi, päihtymystä aiheuttavaa THC:tä ei näistä hampuista löydy.

Maatiainen ry valitsee vuosittain vuoden maatiaiskasvin, 2016 se on euroopanpähkinäpensas. Siemeniä en osastolta ostanut, niiden kasvattamiseen ei kärsivällisyyteni riitä. Mutta taimen aion keväällä käydä ostamassa. Vinkkejäkin tuli sen verran hyvin, että nyt tiedän, että kovin ahtaaseen paikkaan en pensasta laita. Runsaasti tilaa, kasvaa kuulemma nopeasti ja tuottaa myös satoa. Pihaoravamme kiittää vielä minua!

Mikä muu jäi erityisesti mieleen? Pionien koti on aina kiva osasto käydä ihastelemassa vanhoja lajikkeita ja erityisesti niiden nimiä. Voiko olla ihastumatta kiinanpioniin, jonka nimi on ”huurretta suuteleva kukka” tai  ”jalkavaimo nousee kylvystä”? Viimeinen on upea täysvalkoinen pioni, ehdottomasti hankintalistalle!!

Taimien, sipulikukkien ja siementen lisäksi tarjolla oli taas valtava määrä ruokaa, sisustusta ja kaiken maailman härpäkettä. Ehkä jopa liikaa. Odotan innolla Annalan puutarhan taimitoria 19.5. Siellä ollaan puhtaasti asian ytimessä ja kevätkin on sillon niin pitkällä, että taimet voi hyvillä mielin hankkia ja istuttaa ulos.

Kotona odotti haravointia kaipaava nurmikko ja rapsutusta vaativat kukkapenkit. Tästä se lähtee. Mutta sitä ennen maistiaisia messuilta ja ah sitä ihanaa suunnittelua salaatin, papujen, mangoldien ja moninaisten siemenpussien kera.

Mukaan messuilta lähti hamppurouhetta, suomalaista fudgea, aurinkokuivattuja tomaatteja, yrttioliiveja – tuliaisia perheelle.