Parasta puutarhassa puuhailussa ovat kasvit, ne kukkivat, kaunislehtiset ja pihaa elävöittävät. Eilen kävin kuitenkin niiden ”ei toivottujen” kimppuun. Harava, hanskat ja sanko työkaluina päätin siistiä yhden nurkan pihamaata sorassa kasvavista rikkaruohoista, voikukista ja heinätuppaista.
Uskomatonta miten olemattomasta maasta vihreää ponnistaa ylös. Vaikka soran alla on suodatinkangas, humusta kertyy pinnalle ja muutamassa vuodessa soralle saisi varmasti vihreän, ellei nyt kovin kestävän ruohomaton.
Ihailen siistejä sorakäytäviä, etenkin kun tiedän millaisen määrän työtä ne teettävät. Tänä kesänä aion olla napakka ja kulkea rautaharavan kanssa pitkin sorakäytäviä, silloin kun kasvillisuus ei vielä rehota vihreänä. Eivätkö aikoinaan kartanoiden sorapihat haravoitu aina aamuisin, vieläpä kauniille kuviolle? Säännöllisen haravoinnin juju on siinä, että siemenrikkaruohot eivät saa jalansijaa sora- ja hiekkakäytävillä.
Jospa siis kesän to do -listalla ei olisikaan tänä kesänä uusien istutusalueiden teko, vaan sora-alueiden siistinä pito. Vähän tylsää, mutta palkitsevaa. Aamuisen haravointihetken voisi ottaa aamulenkkinä. Kaunis ajatus, toteutus jää nähtäväksi.
Pieni pätkä siistiä sorakäytävää. Tässä jos missä huomaa työnsä tulokset. Muustakin kuin puutarhahanskojen kunnosta.
Työ palkittiin kevään ensimmäisellä raparperipiirakalla. Lurps!
Aurinkoista viikkoa, nautitaan lämmöstä!
Villabranten kasvaa pihasta puutarhaksi 
Mulla taas lannoitus unohtui, aikamoisia pillejä ovat. Mutta kyllä niistä piirakka tuli ja varmaan toinenkin. Täytyy muistaa laittaa kompostia ja katetta runsaasti.
TykkääTykkää
Mun on pitänyt myös leipoa raparperipiirakkaa mutta kun tuppaa olemaan niin paljon puuhaa ettei ole muka ehtinyt ryhtyä. Nyt kasvaakin paremmin kuin viime vuonna, lannoitin keväällä ja lisäsin katetta.,
TykkääLiked by 1 henkilö