Kesäkuun aamuna sen huomasin, puutarhani alkaa olla pioneja pullollaan. Vanhassa puutarhassa on se hauskuus, että silloin tällöin jokin aiemmin kaipaamani asia on huomaamattaan toteutunut.
Pioni, kuninkaiden kukka, keisarillisten puutarhojen kaunotar.
Jalkavaimo nousee kylvystä
Yang Fei Chu Yu’ 211
Olen aina rakastanut pioneita, niiden tuoksua ja kauniita pulleita kukkia. Olen hankkinut niitä sieltä täältä, en mitenkään suunnitelmallisesti, mutta säännöllisesti kuitenkin. Kun jokin kohta puutarhassa tarjoaa paikan juuri sopivasti aurinkoa ja varjoa kaipaavalle kukkijalle, paikan saa pioni.
Louis van Houtte syntyi Ranskassa sata vuotta ennen minua eli vuonna 1867. Hehkuvan tumman punainen, jopa kirsikanpunainen. Todellinen katseen vangitsija. Pionien koti -sivuilla kerrottiin, että yhdellä kasvilla on erilaisia ilmenemismuotoja; puolikerrottu pioni muuttui vuosien saatossa kerrotuksia. Kun pionin paikkaa vaihdettiin (mitä ei kannata välttämättä pionien kanssa tehdä!), maahan jääneestä juurakon palasta kasvoi yksinkertainen, hehkuvan punainen pioni.
Minulla on kolme pensasta tätä kaunotarha, vanhin on lähes kerrottu pullukka ja nuorin lähes yksinkertainen. Mielenkiintoinen ja kaunis, suosittelen. Tuoksu on melko hento.
Toinen pihapiirin punaisista lajikkeista on Karl Rosenfield. Ehkä yksi suosituimmista, karmiininpunainen kukka, jota keltaiset heteet koristavat.
Olen vasta päässyt punaisten pionien makuun ja hankintalistalla on useita. Ehkä muhkein näkemäni punainen on Peter Brand, purppuranpunaiset kerrotut kukat, wau!
Valkoisia on sitten sitäkin enemmän. Kauniita kaikki, kuten ”eksoottinen” Jalkavaimo nousee kylvystä Jang Fei Chu Yu’ , mistä ihmeestä tuo nimi juontaa juurensa?
Tai kukintaa aloittaessaan hennon keltainen, myöhemmin täysin valkoinen Alice Harding.
Alice Harding on myöhemmin kukkiva, minulla melko varjoisalla paikalla eli kukkaan pääsee vasta heinäkuussa. Kukkiessaan tulee täysin valkoiseksi.
Madame de Verniville on ihana tötteröpää, joka auringossa on hyvin valkoinen ja hiukan varjoisassa paikassa kukissa on aavistus punaista. Kovin tuoreesta kukkijasta ei ole kysymys, syntyjään Ranskassa 1885. Makean huumaava tuoksu, sopivan mieto ja hillitty kuitenkin. Tyylikäs!
Festiva Maxima syntyi 1800-luvun puolivälissä. Ehkä yksi kauneimmista, ainakin varmasti kotipuutarhojen yleisin. Ihana tuoksu ja kauniit valkoiset kukat punaisilla koristeilla. Tuoksua kuvaillaan hennoksi kardemummaksi, en tiedä. Ihana se on kuitenkin.
Ihanat, ihanat hattarat – en oikein tiedä kauniimpaa. Juuri tähän hetkeen.
Sarah Bernhardt syntyi 1906 eli melko vanhasta kaunottaresta on kysymys. Runsaasti ihania vaaleanpunaisia kerrottuja kukkapalloja, vaatii tuen ja nuupahtaa alas sateella.
Shirley Temple on pihapiirin ensimmäisiä kukkijoita, alussa hennon vaaleanpunertava, mutta muuttuu valkoiseksi kukkiessaan. Napakan matala eli pienempikin tuki riittää ja kesti pirteästi pystyssä rankkasateesta huolimatta.
Tämän päivän rankkasade taivutti pionien kukinnat maata pitkin. Osa toipuu, osan poimin maljakkoon elpymään ja osa varistaa terälehtensä kohta kukkivien liljojen juurille. Onneksi vielä pionien kukintaa on edessä, nuppuja availevat vasta vaaleanpunainen Felix Crousse (1881), suuri ja tuoksuva kukkainen Mademe Calot (1856) sekä ihanista ihanin Lady Anna.
Paitsi kesäkuinen kukinta (minulla ei ole vielä aikaisia lajikkeita), pioneissa ilahduttaa niiden punaiset, miltein silmissä keväällä kasvavat varret sipulikukkien rinnalla. Ehdoton bonus pioneissa on myös peuran kestävyys. Kirkkonummen leveyksillä peuroja riittää riesaksi asti. Ne astelevat huoletta pihapiiriin ja rouskuttavat kuin buffet-pöydästä konsanaan tulppaanit, esikot, alppiruusut, kuunliljat ja liian monet muut kukkapenkkien koristajat. Onneksi ne jättävät pionit rauhaan🙏🏻.
Olen vuosia suunnitellut matkaa Taivassaloon, todelliseen Pionien Kotiin, pioneihin erikoistuneeseen taimistoon Lounais-Suomessa. Tämä on vielä suunnitteluasteella…
Vinkkejä pionien hoitoon?
Minulla ei niitä juuri ole. Pionit ovat pärjänneet loistavasti istuta ja unohda taktiikalla. Ruukuissa istuttavia pioneja olen istuttanut lähes milloin vain kesäaikaan. Olen istuttanut pioneja täyteen aurinkoon ja viipyilevään varjoon. Sen ansiosta kukintaa riittää melko pitkään. Lannoitan melko niukasti, mutta jätän syksyisin lehtiä ja kuihtuneita kukkia pionien juurille. Kevään kasvukaudella ne puskevat läpi valtaisaa vauhtia, mutta pieni suojakerros ja sipulikukat juurilla varjelevat niitä touko-kesäkuun pakkasöiltä. Pioni on kuuluisa siitä, että se ei pidä siirtämisestä. Yhden kerran jouduin siirtämään Karl Rosenfieldin liian varjoisasta paikasta aurinkoon, sehän oikein innostui kukkimaan. Mutta herkkiä voivat olla eli mieti paikka ennen kuin istutat. Ja ei kai pioneja voi olla koskaan väärillä paikoilla, niillä on aina paikkansa puutarhassa.
Villabranten kasvaa pihasta puutarhaksi 