Tietyt kasvit saavat puutarhassa pääosan, nimitän näitä puutarhani avainkasveiksi. Tähän joukkoon kuuluvat ehdottomasti hortensiat. Ensimmäisenä niitä päätyi alapihan kiveysaluetta rajaamaan ja antamaan taustaa etualan istutuksille. Paikan varjoisuus oli kuin suunniteltu hortensioita varten.
Pallohortensiat (Hydrangea arborescens Grandiflora) ovat kohteliaita
kaunottaria. Keväällä ne antavat tilaa sipulikasveille ja alkukesän ahkerille kukkijoille. Kuin vaivihkaa ne kasvattavat vartensa (toisinaan talvella jänisten syömät) kesän aikana ja loppukesällä avautuvat suuret, jalkapallon kokoiset valkoiset pallot. Yllättävän napakasti ne jaksavat itsensä kantaa, mutta rankkasadetta pallohortensia ei oikein siedä. Monena kesänä olenkin tukenut hortensiat ja keväisin yritän muistaa leikata vain vähän. Silloin kukinnoista tulee pienemmät. Jänikset eivät näytä I-vyöhykkeellä tätä tietävän ja kaluavat hortensiat useimpina talvina maata myöten. Näitä valkoisia suuria pallukoita on kuitenkin ihana poimia surutta maljakkoon, missä ne kestävät kauan eivätkä edes varise.
Mustilanhortensialla on herkän pitsimäinen kukinto ja kaunis, pystymäinen kasvutapa. Lehdet puhkeavat pensaaseen melko myöhään keväällä, siksi sen alle kannattaa laittaa runsaasti pieniä sipulikukkia. Ne saavat siellä riittävästi valoa ja vievät huomion vielä kaljusta pensaasta. Kuva tulossa ensi keväänä, lupaan! Jos nyt joutuisin valitsemaan itselleni hääpuvun, haluaisin siihen ripauksen Mustilanhortensian herkkyyttä.
Mustilanhortensia kukkii joka vuosi runsaasti, vähitellen syksyn mittaan kermanvalkoiset kukat muuttuvat ruskeaksi. Mustilanhortensia kestää myös maljakossa kauan ja on liljojen kanssa kaunis yhdistelmä.
Syyshortensiani (Hydrangea paniculata Grandiflora) on alkuvuosina kasvanut nihkeästi. Viimeisen kolmen vuoden aikana se on saanut vartta ja samalla olen muotoillut sitä yksirunkoiseksi puuksi. Istutin sen väärään paikkaan, ahtaaseen kulmaan pallohortensioiden taakse. En kuitenkaan raaski sitä enää siirtää, joten ensi keväänä on edessä pallohortensioiden siirtoa ja tilan raivausta syyshortensialle. Puhtaan valkoiset kukat muuttuvat vaaleanpunaisiksi syksyn mittaan. Syksyisin syyshortensiasta tulee minulle aina mieleen Ella Eronen – kaunis, mutta jotenkin nuupahtanut.
Muutamia vuosia sitten saadut kolme jalohortensiaa olen istuttanut maahan, kukkapenkkiä reunustamaan. Tiedän, ne menestyisivät talven maakellarissa ja kukkisivat melkoisen varmasti seuraavana keväänä. No, laitoin ne kuitenkin maahan. Ensimmäisen talven jälkeen puhkesi kaksi violettia kukintoa. Kaksi viimeistä kesää on mennyt vain lehtiä ihastellessa, ei kukintoja. Mutta ehkä vielä joskus. Yllä oleva kuva on Italiasta, omani näyttävät vielä kovin paljon vihreämmiltä. Mutta ilokseni jänikset ovat jättäneet jalohortensiat rauhaan!
Lähes Mustilanhortensian veroinen kaunotar on köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris). Se komistaa maakellarin reunusta. Liikkeelle lähtö on ollut hidasta, mutta nyt vauhti näyttää kiihtyvän. Kesäisin kellarin lähellä tulee vietettyä turhan vähän aikaa, mutta talvella kellarille hipsiessä köynnöshortensia muistuttaa herkällä tavallaan tulevasta keväästä ja kesästä. Hortensiat ovat todellisia puutarhan avainkasveja – ympäri vuoden.
Villabranten kasvaa pihasta puutarhaksi 
2 Replies to “Kaunis ja komea hortensia”