Ripaus sinistä

Siperiankurjenmiekat (Iris sibirica) ovat ensimmäisiä kukkijoita puutarhassamme. Sanan varsinaisessa merkityksessä ensimmäisiä. Viisitoista vuotta sitten Itä-Suomesta äidin puutarhasta tuotu pieni paakku on jakaantunut vuosien mittaan moneksi. Sinisiä kurjenmiekkatuppaita löytyy nykyisin hiukan sieltä sun täältä tuomassa alkukesään ripauksen sinistä.

Siperiankurjenmiekka on suosikkejani paitsi sinisen värin, myös ryhdikkään muodon vuoksi. Kun kukinta on ohi, miekkamaiset, lähes graafiset lehdet antavat ryhtiä perennapenkkiin. Yksittäin istutettuna kurjenmiekka kasvaa laajaksi, näyttäväksi mättääksi. Jakaminen täytyy vain muistaa tehdä ajoissa, koska suuren mättään jakaminen vaatii melkoisia voimia ja työvälineitä. Tästä viisastuneena jaan siperiankurjenmiekan melko nuorena, jolloin pärjää vielä kohtuullisella voimalla ja terävällä lapiolla.

Tiedosto_000 (4)

Siperiankurjenmiekka viihtyy lähes kaikkialla. Kuivassa, kosteassa, täydessä auringossa kunhan maa on mehevää ja puolivarjossa metsän siimeksessä. Varjossa kukinta on hiukan myöhäisempää, mutta kestää vastaavasti pidempään. Puutarhan luottokasveja siis!

Sinisen kukinnan kaveriksi olen valinnut vaalean keltaista. Saksankurjenmiekat (Iris germanica) ovat myös tuontitavaraa, siskoni puutarhasta Loviisasta. Muutamasta suikertavasta juurakosta on riittänyt silmäniloa useampaan perennapenkkiin.

Tiedosto_000 (5)

Pitkälle jalostetut, näyttävät saksankurjenmiekat voivat olla vaateliaita kasvupaikan ja -olosuhteiden suhteen. Tämä vaaleankeltainen lajike on ehta maatiainen, vaatimaton ja vahva. Ei hätkähdä pakkastalvista tai kuivista kesistä. Paksu juurakko pitää pintansa perennapenkissä muiden joukossa. Ei vaadi välttämättä edes jakamista, mutta jaan tätä mielelläni. Eikä ole pahastunut siitäkään, vaan kukkii kauniin vaaleankeltaisin kukin yhtä aikaa siperiankurjenmiekan ja saman sävyisten valkoisten akileijojen kanssa.

2016-06-06 21.10.22
Valkoinen akileija ja siperiankurjenmiekka viihtyvät yhdessä.

Olen myös kokeillut värikkäämpiä, jalostetumpia saksankurjenmiekkoja; oranssia ja lohenpunaista. Huonommalla menestyksellä, runsaita kukkameriä ei näistä jalostetuista lajikkeista ole syntynyt.

Ps. kurjenmiekkojen suvun tieteellinen nimi  Iris tarkoittaa sateenkaarta. Värikirjoa tästä suvusta löytyykin, vaikka minun penkeistäni vähemmän.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

6 Replies to “Ripaus sinistä”

  1. Mulla meni myös nuori omenapuu ja ihana tumma selja, joka oli jo hyvässä kasvuvauhdissa. Myös seppelvarvut näyttävät aika huonoilta, mutta eloa niissä on. Perennat näyttäisivät säilyneen ihmeen hyvin. Tuumaustauko tekee joskus hyvää:) Aurinkoista tiistaita myös, tänään on lämmin. Ja arvontaan menenkin osallistumaan oitis, kiitos vinkistä!

    Tykkää

  2. Mulla kuoli niin paljon viime talvena kasveja, että nyt on jotenkin ihan lamaantunut, että mitä pitäis tehä. Ootan varmaan ensi vuoteen ja jatkan sitten.
    Osallistu kastehelmi arvontaan mun blogissa.
    Oikein hyvää tiistai päivää sulle.

    Tykkää

  3. Kiitos – nyt on tavoitteena lisätä eri vihreän, valkoisen ja hopean sävyjä pensaisiin ja perennoihin. Mutta kyllä väritkin ovat tärkeitä. Onneksi isolle alalle mahtuu:) Aurinkoista päivää!

    Tykkää

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s